Huutoniemen koulun viitosluokkalainen Vilhelmi Masanen lähestyi arvoisaa vastaanottajaa eli minua sähköpostilla alkukesästä. Meitä arvoisia vastaanottajia on varmaan useampikin, koska luokka on päätynyt tekemään kirjaprojektin, johon kokoavat ihmisten mielipiteitä.
Pyysin Vilhelmiltä lupaa ja sain vastata kysymykseen lehden palstalla. Aihe, elämän tarkoitus, tekee toki tosi nöyräksi.
Paapaksi tuleminen ja mahdollisuus seurata pienen tyttärenpojan kasvua, kehitystä ja oppimista, palauttaa ajatukset ihmisen alkujuurille. Jokainen syntyvä lapsi on pohjimmiltaan hyvyyden, vilpittömyyden, uteliaisuuden, avoimuuden pohjaton lähde.
Pienestä lapsesta on mahdotonta löytää pahuuden, ilkeyden, itsekkyyden tai välinpitämättömyyden piirteitä. Jos lapsi itkee ja kiukuttelee on siihen aina jokin järjellinen syy - nälkä, vilu, kipu, pelko tai epävarmuus.
Se miten vanhemmat ja läheiset reagoivat lapsen hätään tai onnellisuuteen opettaa lasta myös käyttäytymään. Aikuisten toiminta joko vahvistaa tai heikentää jotain piirrettä kasvavassa lapsessa.
Lapsi on puhdas taulu jota vanhemmat piirtävät lapsen kasvaessa. Silloin pitää ymmärtää, että lapsi tekee myös omaa piirustustaan samassa taulussa. Lapsen piirtämä todellisuus saattaa näkyä vasta kouluiässä tai murrosiän kuohunnassa, joskus vasta aikuisiän kriiseissä.
Lapsi ei unohda kokemaansa, vaikka aikuinen niin voi luulla. Lapsi ei toki tietoisesti tiedä tulleensa kaltoin kohdelluksi, jos elämä siihen tuntemukseen vie. Se on siihen omaan piirustukseen aikanaan piirretty ja tulee todellisuudeksi tiedostamatta jonkin herättävän tapahtuman tai sattumuksen kautta.
Omaa pahaa kokemaansa jatkaa helposti taas uudelle sukupolvelle ja saattaa tiedostamattaan kasvattaa omat lapsensa samassa hengessä. Pahat kokemukset voivat kulkea sukupolvelta toiselle - vain tietoisuus menneestä voi korjata tulevan.
Yhtälailla yksi onnellisen ja tasapainoisen elämän ehto, joskaan ei tae, on onnellinen lapsuus. Silloin lapsen ja vanhemman vuorovaikutus on toistaan kunnioittavaa. Mitä pidemmälle lapsi ja vanhemmat piirtävät samaa piirustusta samoin turvallisin kuvioin sitä tasapainoisempi on ihmisen tulevaisuus.
Elämän tarkoitus on elää onnellinen elämä, jossa saa ja voi toteuttaa itseään, jakaa hyvyyttä ja suvaitsevaisuutta ympärilleen, huolehtia heikommista ja turvata jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden toteuttaa omaa unelmaansa.
Tämä on utopia. Utopia on unelma paremmasta. Utopia on ajatus syntyvän lapsen hyvyyden, avoimuuden ja vilpittömyyden jatkamista niin pitkälle kuin se ihmisyhteisössä on mahdollista - mitä pidemmälle sitä parempi.
Tämä on utopia siksi, että maailma on ristiriitaisten tahtojen sekamelska. Se johtaa sotiin, eriarvoisuuteen, köyhyyteen ja ihmisten itsekkäisiin pyrkimyksiin.
Elämän tarkoitus voi olla se, että elää utopiansa varassa, kohti hyvien ihmisten maailmaa, kohti omaa utopiaansa, joka pettymyksistä huolimatta jaksaa kantaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.