Näillä otsikon sanoilla on Merenkurkun silta-hanke ammuttu alas vuosikaudet näillä lakeuksilla. Monet paikalliset poliitikot ovat hanketta lämmitelleen säännöllisin väliajoin – aina sen ovat taas tyrmänneet toiset paikalliset poiitikot, jotka ovat todenneet, että siinäpä idioottimainen ja kallis hanke.

Professori Talvitien Merenkurkun siltahanke kaikkine perusteluineen, vaikutuksineen on tietenkin myönteinen kansainvälinen avaus. Liittyyhän ajatukseen Suomen ja Ruotsin lisäksi myös Norja ja Venäjä – niin ja EU:n rahoitus.

Aikoinaan samaista siltahanketta pohdittiin jossain Vasemmistoliiton seminaarissa vaaliohjelman tavoitteita miettien. Merenkurkussa kalastelleet rantaruottalaaset tyrmäsivät ajatuksen jo ennen ensimmäistä hönkäisyä. Väittivät, että luonto on niin karun arvaamaton Merenkurkun alueella, että tuuli ja myrsky sulkevat autoliikenteen aika ajoin ja kevyemmät kulkuvälineet voivat löytää itsensä aallokoista. Tavoitteisiin silta ei tuolloin päätynyt.

Merkittävät paikallispoliitikot ovat nyt liputtamassa yksissä tuumin siltahankkeen puolesta – samat tyypit pääosin, jotka juuri ovat olleet päättämässä Vaasan ja Uumajan yhteisestä satamasta, yhteisestä laivavarustamosta ja suunnitelmista, joissa Merenkurkun laivaliikenteeseen haetaan EU-rahoitusta vihreän, ympäristöystävällisen laivaliikenteen turvaamiseksi.

Joskus toivoo, että jaksettaisiin edes hetki olla johdonmukaisia ja tehdä töitä niiden asioiden puolesta, jotka on saatu päätökseen. On päivän selvää, että tällaiseen kaksilla rattailla kulkemiseen puututaan siellä, missä hankkeisiin rahoituksia suunnataan.

Laivavarustamoon ja satamien kehittämiseen on jo nyt laitettu paljon miljoonia, ratkaisut ovat olleet yksituumaisia ja näkymät samankaltaisia. Kannattaisi jatkaa tällä joukkoliikenteen kultaisella tiellä ja välttää kumipohjaisen väylästön rakentamista mereen. Se, mitä kuvitteellisella siltahankkeella voitetaan, voidaan voittaa myös toimivalla laivayhteydellä Merenkurkun yli. Kansallista tukea saadaan sekä Suomesta että Ruotsista matkustajaliikenteeseen, rahdilla on omat taksansa, tukijansa ja tarpeensa. Rahti hoituu lopulta tavalla tai toisella, kunhan sitä on vain riittävästi kuljetettavana.

Yhteydet ovat edelleen laivankin jälkeen suoraan Norjan satamiin, Atlantille ja maailmalle. Tällä samalla seikalla perusteltiin muuten myös laivavarustamon miljoonia sekä satamien yhteistä tulevaisuutta.

Lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat myös Uumajan ja Vaasan logistiikkakeskukset – visiona ja mahdollisuutena.

Vaikka Vaasaa mainostetaan energiaosaamisen pääkaupunkina, näyttää siltä, että riittävästi tavaraa täältä ei kuitenkaan maailmalle lähde, jos lähtee, se menee ihmisten päissä ja repuissa. Satama on jo sellainen, että kaikki raskas, Porissa tai muualla laivattavan tavaran tulee lopulta osua Vaasan satamaan. Uumaja tekee osaltaan työtä tahollaan, heidän intressinsä on suuren Venäjän markkinoilla, sinne lyhin reitti vie Vaasan kautta.

Junayhteys satamasta kohti Pietaria on olemassa, ja jos joku yhteys pitäisi kunnostaa, on se juuri tuo linkki.

Monet tavarat kulkevat konteissa tai valmiissa junalaveteissa, siirrettävät palikat eivät raideleveyttä katso.

Sininen tie on niin huonossa hapessa paikka paikoin, että siihen ei rahtiliikenteelle latiakaan kannata laittaa.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen

nuorisokodin johtaja