Huoli huomisesta on yleisin puheenaihe vaalikentillä. Murheita on suuria ja pieniä, henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia sekä suurelta osin koko maailmanrauhaa koskevia. Omalta osaltani olen halunnut kuulla ja välittää kaikista inhimillisistä murheista ja osaltani halunnut jakaa toivoa ihmisten arkeen.

Ihmisten arjen murheiden ymmärtäminen ei voi eikä saa olla vain vaalihuuman aikaista. Valtuutettuna kaupungissa ja hyvinvointialueella tarkoittaa sitä, että toivoa ihmisten arkeen pitää ajatella päivittäin ja kuulla aitoa palautetta.

Vanhusneuvolaa koskeva aloite hyvinvointialueella on saanut paljon positiivista huomiota, ja ikäihmiset aidosti odottavat sitä ensimmäistä yhteydenottoa seniorineuvolan työntekijältä. Työterveyden jälkeen voi olla, että kukaan ei ole sinusta kiinnostunut. Vasta sairastuminen vie hoitoon, joskus sitten liian myöhään.

Mielenterveyden ongelmat kärjistyvät yksinäisyyden myötä, siksi on tärkeää terveyden kontrollin lisäksi selvittää sosiaalista verkostoa ja harrastuksia. Mitä terveempi ikäihminen sitä vähemmän hän rasittaa erikoissairaanhoidon rattaita.

Omaishoitajien heikkoa korvaustasoa ja puutteellisia vapaa-ajan mahdollisuuksia ja palveluita olen kuunnellut kaikissa vaaleissa vuodesta 2003 alkaen. Mitään ei ole tapahtunut. Aito korjaus omaishoidon tukeen on pakko tehdä. Omaishoitajat säästävät yhteiskunnalta noin kolme miljardia hoitamalla läheisiään. Lastensuojelun sijaishuollon perhehoidossa on asialliset korvaukset ja samankaltaiset vapaa-aika oikeudet.

Tilanteesta riippuen korvaus kotiin sijoitetun lapsen hoidosta on toista tuhatta ja kulukorvaukset. Se on tietenkin oikein, koska vastuu vieraan lapsen hoidosta on suuri ja velvoittava. Silti. Omaishoitajalla on omien läheisten suhteen aivan yhtä vastuullinen tehtävä. Omaishoitajien palkkionjärjestelmässä on todella paljon korjattavaa – aivan liian pienillä korvauksilla heidän elämäänsä kituutetaan. Lisäksi helpottavat vapaat ovat puutteellisia ja mahdollisuudet rajallisia.

Lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat ovat kasaantuvat helposti yksille ja samoille. Suurin osa nuorista voi edelleen hyvin. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä on ehdottomasti tiivistettävä – monesti on kyse samoista nuorista, joita pompotellaan luukulta toiselle. Sen pitää loppua ja hädässä olevien nuorten rinnalle pitää löytää aikuinen, joka kulkee yhdessä ongelmaviidakon läpi.

Lapsiköyhyys on nyky-yhteiskunnan suurimpia vitsauksia. Perheiden taloudellinen kurimus vaikuttaa suoraan lasten mahdollisuuksiin harrastaa ja lopulta käydä myös koulua. Teoriassa kaikilla lapsilla on samat mahdollisuudet. Käytännössä kuitenkin perheiden ja yksinhuoltajien taloudellinen ahdinko romuttaa myös monen lapsen ja nuoren haavemaailman kurjuuden sietämättömällä puristuksella.

Kouluissa tarvitaan opettajien rinnalle nuorisotyön ammattilaisia kohtaamaan ja vain olemaan läsnä – yksi terve aikuissuhde voi pelastaa nuoren ja antaa toivoa elämään, intoa käydä koulua ja mahdollisesti löytää jokin harrastus. Kouluissa luokkien ryhmäkokoja on pienennettävä ja löydettävä keinoja oppimisvaikeuksissa olevien auttamiseksi.

Pandemian ja nyt avoimen sotatilanteen jälkeen iskee helposti toivottomuus. Nato ei meitä pelasta – ainut reitti on löytää valtaisat joukot puhumaan ja toimimaan rauhan puolesta, olen edelleen sitä mieltä, että sota ei kuitenkaan lopu sotimalla. Naton sisällä rauhantyölle on myös sijansa. Rauha tuo toivoa tulevaisuuteen.

Harri Moisio (vas)
Vaasa
Kansanedustajaehdokas