Vastausta odotettiin Merenkurkun liikenteen turvaamiseen, RG Linen pelastamiseen. Ilmeisesti ministerin lupausta, että valtio laittaa yhdessä kuntien kanssa roposet jonoon ja niin liikenne jatkuu ja laivayhtiön konkurssilta vältytään. Tätä viestiä ei ollut kerrottavaksi.

Se olisi ollut kerrottavaksi, että RG Linen johdon edustajia ei ollut ministeriä tapaamassa kutsusta ja sovitusta tapaamisesta huolimatta. Laivayhtiön johto on jo alkusyksystä tiennyt päivämäärän, jolloin liikenneministeri Vaasassa vierailee. Tiedetty siellä on myös, että Merenkurkun liikenteen turvaamisesta on kyse ja toimenpiteistä, joilla valtioneuvosto voi toimintaa tukea.

Tiedossa olivat toimenpiteet, joilla aiempina vuosina toimintaa vaikeuttanut jäätilanne hoidetaan. Jäänmurtajasopimukset on jo tehty. Tiedossa olivat valtioiden väliset neuvottelut ja kuntien aktiivisuus ratkaista Merenkurkun liikenne. Silti RG Linen edustajia ei ministerin tapaaminen kiinnostanut.

Luulenpa, että tietoisesti juuri vierailupäivään ajoitettu konkurssihakemus oli tehty luomaan paniikkia ja odottamaan lyhytnäköisiä lupauksia ministeriltä. Ajatukset kaiketi menivät niin, että konkurssi pakottaa antamaan rahallista tukea juuri RG Linelle. Tähän paniikkiin ei mennyt kukaan.

Konkurssipesän aloite alentaa laivalippujen hintoja, oli ensimmäinen oikeansuuntainen teko, jota on odotettu koko RG Linen toiminnan ajan. Julkishallinnon tuki voi perustua vain matkustajaliikenteen tukemiseen ja sen RG Line on jättänyt varhaiskapitalismin aikaan. Kukaan ei vapaaehtoisesti noilla hinnoilla itseään naapurimaahan rahtaa. Lentäen pääsee joskus jopa edullisemmin.

Ensimmäinen kosketus tilanteeseen oli uutena valtuutettuna vuonna 2005, jolloin joitakin lainatakuita jatkettiin. Esitin tuolloin ponnen, jossa kehotettiin RG Linea kiinnittämään erityistä huomiota matkustajaliikenteen kehittämiseen. Silloin sentään kulki vielä reilu 80000 matkustajaa, nyt ei taideta päästä edes 60000:een. Satsausta ei ole näkynyt, ei kuulunut.

Paljon porua herättänyt lainatakauksien uudelleenjärjestely vuonna 2008 perustui vanhoihin takauksiin, joiden orjia ollaan edelleen. Odotettu kilpailu Merenkurkun liikennöinnistä kuihtui, ja ainoa kilpailutukseen osallistunut oli RG Line. Hirveästi ei ollut vaihtoehtoja eikä valtiovallan lupauksia.

Hallitusohjelman kirjaus, jossa lupaudutaan toimiin Merenkurkun liikenteen turvaamiseksi, on nyt perälauta johon voidaan nojata. Tieyhteys poikki Suomen Vaasasta Uumajaan ja Norjaan Atlantin rannalle on ministerin tiedossa, eikä hän unohda.

Vaasalaiset tiedotusvälineet hukkuivat Merenkurkkuunsa niin tyystin, että ministeri Kyllösen vierailun muu anti jäi huomiotta, vaikka hän vietti koko päivän vaasalaisten ja seudun asioita oppien. Joskus toivoisi, että tuosta moskalaisuudesta kasvettaisiin ulos ja haluttaisiin nähdä asioiden taakse. Ministerin hallusinaatiot jäivät nyt pienen piirin tietoon.

Syksy on monella tapaa jo sinällään väsyttävää aikaa. Toivoisi, että työssä jaksaisi säilyttää innostavan ilmapiirin.

Viikon uurastuksen jälkeen tilan emäntä jäi kiinni iltatupsluuriin eikä noussut normaalisti perjantai-illan askareisiin. Oli pakko kaivaa kamera esiin ja ikuistaa levollinen olemus ja ilme myöhempiä aikoja varten. Suu somasti ymmyrkäisenä, saparot tyynylle levähtäneenä ja kädet levällään koko sängyn valloittaneena, näky oli koskettava.
En malttanut herättää vaan askartelin iltapalat ihan ite.

Viikko putkeen ihmissuhdetyössä vaikka vain pienten lasten kasvattajana, opettajana, ohjaajana voi olla uuvuttava. Tehtävä on vaativa ja edellyttää jatkuvaa valppautta. Pienikin erhe voi pahoittaa lapsen mielen ja pahimmillaan saa vanhemmat varpailleen. Pelkästään hyvää tahtovat aikuiset voivatkin olla ulkopuolisten hampaissa. Syyttä suotta.

Kasvattajien opittu velvollisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunne on vahva. Kukaan ei halua erehtyä tai olla huolimaton. Kaikki haluavat vain lasten parasta. Näin vahvasti uskon. Vastapuolina ovat pienet tai vähän isommat lapset ja heillä oma vahva tahtonsa itse kullakin. Vaatii taitoa saada heidät kulkemaan yhteen suuntaan.

Näitä ristikkäisiä virtauksia kun viikon ohjailee, voi sitten viikonlopun levätä reporankana jotta taas jaksaa.

Entinen poliisi kertoi teeveessä kuinka työelämä oli rajoitettu lakien ja asetusten varaan, siinä luovuudelle ei juuri ollut tilaa. Eläkkeellä oli mahdollisuus toteuttaa luovuutta ja kekseliäisyyttä. Eläkeläisherran olemus oli raikas ja hyvinvoiva. Miksi vasta työuran jälkeen?

Kysymys kuuluukin: kuinka kunkin työstä voisi tehdä monipuolisen, riittävän rönsyilevän ja vastuullisen, että luovuus tulisi osaksi arkista työelämää? Toisiko tuo luovuus ja vapaus sellaista uutta, että omissa hommissamme paremmin jaksaisimme ja veisimmekö työuraamme tarmokkaammin eteenpäin ilman kyynisyyttä, kyllästymistä ja iän tuomaa rasitetta?

Työurien pidentäminen on yhtenä tavoitteena - ensisijaista on tietenkin tarjota työttömille työtä, opinhaluisille koulutusta ja työssä olijoille mielekästä ja haastavaa työtä. Monesti ainakin hoitotyössä työntekijöiden mitoitus on ensimmäinen ratkaistava asia. Aina ei hoitavien käsien lisääminen ole ainut ja oikea ratkaisu - joskus työt ja vastuut voitaisiin jakaa viisaammin.

Päivähoidon henkilöstön kunniallinen jaksaminen edellyttää, että jokaisen hoitoryhmän lapsimäärää pitää pienentää. Helsinkiläisessä lapsiryhmässä oli jopa 28 lasta, kun jo 21 lapsen ryhmä kuulostaa suurelta. Miettikää nyt vaikka 21 kolme-viisivuotiasta samassa tilassa menemässä sinne tänne. Kolmen aikuisen pitäisi hallita se kasvatuksellisesti oikealla ja rakentavalla otteella! Ovat kyllä taitavia kun siitä selviävät.

Opettajien haaste yksin tuon kokoisissa tai suuremmissa luokissa on ihan yhtä kohtuuton. Huolestuneet aikuiset ja päättäjät saattavat taivastella suulaita ja rajattomia nuorukaisiamme - mistä niitä oikein tulee?

Monia kehittämisen ja ehostamisen paikkoja näillä retkillä on virinnyt. Yksi hienoimmista on visio kulttuurijunasta. Sitä mielikuvaa olen vahvistanut ja sieluni silmin kuvia eteeni rakentanut. Varta vasten olen jopa reittini nukkuvan pienokaisen kustannuksella valinnut poukkoilevien polkujen kautta ja tutkinut mahdollisuuksia.

Minun kulttuurijunani lähtisi kirjaston takaa, jossa olisi pääasema. Sieltä radan varresta löytyy sopiva asemalaituri, rakennukset on myyty ja voisivat muuntautua palvelemaan tätä vaihtoehtoa. Kirjasto tarjoaa ensimmäisen kulttuurikohteen, mahdollisesti tulevaisuudessa jopa kulttuurikeskuksen.

Kulttuurijunan, vanhan ajan lättähatun, reitti kulkisi kohti satamaa. Se mitä junan sisälmys voisi olla, jääköön oikeiden kulttuuri-ihmisten luovuuden varaan, kunhan tila ja näyttämö saadaan avattua ja mielikuvitukselle annetaan sijaa.

Pohjanmaan museo ympäristöineen antaa seuraavan pysäkin mahdollisuuden. Åbo Akademi voi tarjota oman osuutensa vaihtoehtoihin, vaikka rannan myllyrakennusta hyödyntäen. Häiritsevät siilot vaan pitäisi saada maan tasalle. Täältä saattaisi avautua myös kävelysilta kohti Vaasan yliopistoa ja sillankupeeseen ajateltua musiikkitaloa.

Seuraava pysäkki on Kuntsin museo, oheisanteina ympäröivä puisto ja sisäsataman palvelut. Unohtamatta Strampenin mahdollisuuksia kehittää omaa tarjontaansa myös tästä näkökulmasta. Eikä Tikanojallekaan ole kohtuuton matka.

Korkeakulttuuriosuus loppuisi tähän, ellei jatkoreitille luovuus synnytä jotain uutta.

Merenrantamaisemat antavat katsomisen arvoisia näkymiä ja voivat olla arvo sinällään. Seuraava pysäkki on ehdottomasta Hietasaaren portilla. Kyse pitää olla myös Hietasaaren kehittämisestä. Voisiko paikasta kehittää uimarannan lisäksi perheiden retkipaikan, jossa olisi kesäisin erilaista ohjelmaa, esiintymislavat ja rakenteet kesäteatteria varten?

Wasalandia, Tropiclandia ja Vaskiluodon kainalo on seuraava pysäkki. Alueelle on ajateltu myös tanssilavaa ja aikuisten kohtaamispaikkaa. Kesällä hotellin ympärillä on erilaisia urheilukulttuuri tapahtumia, joihin voisi kulkea myös kulttuurijunalla.

Reitti satamaan saakka voi antaa mahdollisuuksia myös lähiliikenteen kehittämiseen ihmisille, jotka asustavat Vaskiluodon perukoilla ja lähellä radanvartta. Rokkitapahtumat näyttävät tällä erää näivettyvän, mutta eihän tulevaisuutta aina tiedä, vaikka junakyydillä festareillekin kuljettaisiin.

Yhteys Ruotsiin ja Uumajaan on varmaankin yksi tulevaisuuden ratkaiseva kehityssuunta.

Uumaja on tuleva maailman kulttuuripääkaupunki ja se on myös Vaasalle suuri mahdollisuus, joka pitäisi ymmärtää hyödyntää. Parhaimmillaan meidän junamme voisi kulkea Uumajaan saakka, vaikka linja-autolla höystettynä.

Siinä sitä uudelle kulttuurihallinnolle pohdittavaa näin alkupaloina.

Kaupunginjohtajaa valittaessa viime valtuustossa sitten jonkinlainen yhteisesiintyminen toteutui - toki suunnittelematta. Olimme ainakin joka toisesta asiasta samaa mieltä.

Molemmat pitivät tärkeänä, että Kaj Suomela jatkaa nykyisissä tehtävissään, siellä hän parhaiten pystyy puolustamaan Vaasan etua ja toimimaan seudun parhaaksi. Hyvä mies jatkakoon tehtävissään.

Häyryn valinnasta kaupunginjohtajaksi olimme sitten taas eri mieltä. Samoin perustein kuin Suomelan kohdalla, oma näkemykseni painottui suuntaan jossa olisi parasta Vaasalle ja Vaasan seudulle jos Häyry jatkaisi teknisen toimen toimialajohtajana. Moni asia ei ole vielä alkua nähnyt.

Kaupungin hallintorakenteen uudistus on alkutekijöissään ja suunnitellut toimialajohtajien ja kaupunginhallituksen yhteiset linjaukset ovat vielä edessä. Edellisen kaupunginjohtajan pikapoistuminen takavasemmalle pysäytti prosessin.

Vasta alkuun päästyään Häyryllä olisi ja on - tietenkin myös nyt - isoja asioita edessään teknisen puolen asioiden yhdistämisessä ja uuden hallintomallin rakentamisessa.

Lisäksi yhtenä suurena perusteena oli se, että uutta johtajavalintaprosessia ei tarvitsisi aloittaa, jos valinta kohdistuisi naiseen tai nuoreen. Meillä olisi kaupungin johtajisto lopulta kasassa ja päästäisiin itse asiaan. Suurin osa valtuutetuista oli kuitenkin jo valaistunut Häyryn taakse ja kaikki muut perustelut kaikuivat kuuroille korville.

Pohjalaisen poliittisen päätoimittajan häntäkirjoitus valinnan jälkeen ihmetteli Mortin ja Vertin päätelmiä - ei toki nimillä - jossa hyville miehille suotiin paikat nykyisissä tehtävissään ja ihmeteltiin logiikkaa, jossa niin hyvät miehet eivät kelpaisi sitten kaupunginjohtajaksi?

Toki kelpaisivat, vaan kokonaisuus puolsi muita näkemyksiä. Joskus on kohteliasta kertoa ajatuksensa positiivisesti, varsinkin kun ongelma oli positiivinen.

Kaikkien ehdokkaiden kanssa tultaisiin toimeen - nyt vain ei ollut aika naisen tai nuoren miehen astua johtoon, vaan valinta oli tuttu ja turvallinen. Nyt valinta on tehty ja siitä pulinat pois.

Seuraavaksi ryhdytään hakemaan teknisen toimen toimialajohtajaa. Hyväksi havaittu valintakoneisto käynnistää työnsä ellei uusi kaupunginjohtaja muuta keksi. Hakuprosessi aloitetaan todennäköisesti heti miten ja seuraavat puoli vuotta valmistellaan, haastatellaan ja taas tentataan ja lopulta päästää valitsemaan. Vasta keväällä pakka on kasassa.

Kyllä Häyryllä on muuten jokin maaginen kaiku jo nimessään. Uusimpia vaasalaisia edustavan tyttärenpojan suu vetää välittömästi messingille kun lausuu hoon ään yyn ärrän ja yyn putkeen - lapsi on valtuutettujen lailla yhtä myyty. Varmaan hän, kuten kaikki valtuutetut, toivottaa menestystä Häyrylle hänen valitsemalleen uralle.

Pyysin Vilhelmiltä lupaa ja sain vastata kysymykseen lehden palstalla. Aihe, elämän tarkoitus, tekee toki tosi nöyräksi.

Paapaksi tuleminen ja mahdollisuus seurata pienen tyttärenpojan kasvua, kehitystä ja oppimista, palauttaa ajatukset ihmisen alkujuurille. Jokainen syntyvä lapsi on pohjimmiltaan hyvyyden, vilpittömyyden, uteliaisuuden, avoimuuden pohjaton lähde.

Pienestä lapsesta on mahdotonta löytää pahuuden, ilkeyden, itsekkyyden tai välinpitämättömyyden piirteitä. Jos lapsi itkee ja kiukuttelee on siihen aina jokin järjellinen syy - nälkä, vilu, kipu, pelko tai epävarmuus.

Se miten vanhemmat ja läheiset reagoivat lapsen hätään tai onnellisuuteen opettaa lasta myös käyttäytymään. Aikuisten toiminta joko vahvistaa tai heikentää jotain piirrettä kasvavassa lapsessa.

Lapsi on puhdas taulu jota vanhemmat piirtävät lapsen kasvaessa. Silloin pitää ymmärtää, että lapsi tekee myös omaa piirustustaan samassa taulussa. Lapsen piirtämä todellisuus saattaa näkyä vasta kouluiässä tai murrosiän kuohunnassa, joskus vasta aikuisiän kriiseissä.

Lapsi ei unohda kokemaansa, vaikka aikuinen niin voi luulla. Lapsi ei toki tietoisesti tiedä tulleensa kaltoin kohdelluksi, jos elämä siihen tuntemukseen vie. Se on siihen omaan piirustukseen aikanaan piirretty ja tulee todellisuudeksi tiedostamatta jonkin herättävän tapahtuman tai sattumuksen kautta.

Omaa pahaa kokemaansa jatkaa helposti taas uudelle sukupolvelle ja saattaa tiedostamattaan kasvattaa omat lapsensa samassa hengessä. Pahat kokemukset voivat kulkea sukupolvelta toiselle - vain tietoisuus menneestä voi korjata tulevan.

Yhtälailla yksi onnellisen ja tasapainoisen elämän ehto, joskaan ei tae, on onnellinen lapsuus. Silloin lapsen ja vanhemman vuorovaikutus on toistaan kunnioittavaa. Mitä pidemmälle lapsi ja vanhemmat piirtävät samaa piirustusta samoin turvallisin kuvioin sitä tasapainoisempi on ihmisen tulevaisuus.

Elämän tarkoitus on elää onnellinen elämä, jossa saa ja voi toteuttaa itseään, jakaa hyvyyttä ja suvaitsevaisuutta ympärilleen, huolehtia heikommista ja turvata jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden toteuttaa omaa unelmaansa.

Tämä on utopia. Utopia on unelma paremmasta. Utopia on ajatus syntyvän lapsen hyvyyden, avoimuuden ja vilpittömyyden jatkamista niin pitkälle kuin se ihmisyhteisössä on mahdollista - mitä pidemmälle sitä parempi.

Tämä on utopia siksi, että maailma on ristiriitaisten tahtojen sekamelska. Se johtaa sotiin, eriarvoisuuteen, köyhyyteen ja ihmisten itsekkäisiin pyrkimyksiin.

Elämän tarkoitus voi olla se, että elää utopiansa varassa, kohti hyvien ihmisten maailmaa, kohti omaa utopiaansa, joka pettymyksistä huolimatta jaksaa kantaa.

Juhannus on ollut nyt jo useamman kerran läheisten yhteinen tapahtuma. Aina on keksitty jotain erilaista, paitsi kannon poltosta on tullut meille kokon korvike. Kolme juhannusta meni kunnes tämä viimeisin saatiin kokonaan poltettua. Ensi juhannuksena pitää kaivaa uusi kanto maasta - ehkä pitää muistaa kaataa myös puu sen päältä.

Varmaan viitisen vuotta on maalattu mökkiä. Joka kevät pintoja katseltiin ja kerran ostettiin jo jotain maalattavaa mönjääkin. Aina aika menikin johonkin muuhun askareeseen ja maalaaminen jäi. Vaan tämän kesän kuumimmat helteet sitten saivat tien kulkemaan kohti maalikauppaa, ja nyt se on tehty.

Pahimmilla helteillä maalaaminen oli hyvä aloittaa varjon puolelta ja kiertää mökkiä aina auringon kiertokulun mukaan. Joskus tuli kiire, kun piti ehtiä varjoon ja maalattava alue peittoon ennen auringon säteitä.

Vanhemmiten on jännä huomata miten yhteistä kivaa voi keksiä vaikka mökinmaalaamisesta. Tulipa mieleen Kulkuri ja Kaunotar piirroselokuvan legendaarinen lihapullien ja spagetin syöntikohtaus. Siinä kuonot kopsahtavat somasti suukotteluun yhteistä spagettia imien.

Meillä tämä tapahtui mökin alimpia hirsiä maalatessa. Toinen aloitti toisesta ja toinen toisesta päästä - kilpailuvietti kun iskee, niin kisahan siitä tulee. Kumpi on nopeampi ja ehtii ensin keskelle? Ja niinpä siinä pyllyt kopsahtivat pehmeästi yhteen. Siinä sitä lystiä kerrakseen.

Lämpimiä kesäpäiviä on tullut vietettyä myös kaupunginjohtajakandeja haastatellen ja valintoja pohtien. Kaupunkiin tulisi löytää johtaja, joka ottaa tämän sekamelskan korjatakseen. Siltähän tämä varmaan kuntalaisista ja osalle päättäjistä näyttää.

Johtajia oli tarjolla laidasta laitaan, ja vieläkin on jäljellä neljä erilaista vaihtoehtoa. Yhden kaupunginjohtajan malli ja hallinnonuudistus toimialajohtajineen saatiin tehtyä ja samalla jysähti - hallinnon ja talouden hairahdukset tekivät kaupunginjohtajasta pian entisen ja jouduttiin erityisjärjestelyihin. Tulevasta kaupunginjohtajan valinnasta riippuu asiantilan jatkuminen.

Neljää jäljellä olevaa on monipuolisesti haastateltu, testattu, entisiä ja nykyisiä tehtäviä punnittu. Joku sanoi, että kun olisi se viides, joka olisi näiden neljän parhaiden puolten klooni, niin valinta olisi helppo. Nyt se ei ole.

Päättäjiltä vaatii hirmusti rohkeutta ja avarakatseisuutta nähdä kunkin ehdokkaan rooli ja paikka tulevassa Vaasassa, luoda mielessään se kuva miltä kaupungin tulevaisuus näyttäisi vaihtoehtoisten johtajien kautta.

Kysymys kuuluu: onko hyvästä tuttu ja turvallinen vai kokenut ja hyvin verkostoitunut ja onko sukupuolella tai iällä merkitystä? Voiko nainen johtaa kyläämme tai miten olisi joidenkin nykyministereiden ikäinen johtaja?

Kesähelteellä on syytä olla varovainen eikä pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Antaa syksyn tulla ja viisaiden päätösten laskeutua mieliimme.

Itse tietää rakentamansa majan virheet, puutteet ja mokat. Osa asiantuntevista arvostelijoista kyllä osaa halutessaan muistuttaa tuosta tai toisesta viasta. Joskus vika on katsojan silmässä.

Rakennustyöt sain sopivasti valmiiksi ja ilman havereita kunnes kutsu kävi Säätytalolle. Kolme päivää ehdin aamusta iltaan osallistua oman neuvotteluryhmän hallituspohdintoihin ja yhtenä vastuullisena hyvinvointityöryhmän työskentelyyn.

Vasemmiston yksi tärkeimmistä tavoitteista oli perusturvan selkeä korottaminen, toimeentulotuen perusosan nostaminen, asumistuen tason parantaminen.

Siihen liittyy lapsilisäleikkurin korjaaminen ja puolison tulojen vaikutuksen poistaminen työttömyyskorvausta maksettaessa. Sen lisäksi suuria asioita oli vanhuspalvelulain toimeenpano. Koko paketin ratkaisemiseen oli käytössä 400 miljoonaa euroa.

Vasemmiston ehdotukset perusturvan ja toimeentulotuen reiluun korottamiseen ja leikkureiden poistamiseen oli jo lähes 50 miljoonaa yli tuo annetun summan.

Kaikista ratkaisuista tuli enemmän tai vähemmän vesitetty malli, mutta parempi se kuin ei mitään. Ilman vasemmistopuolueita ja vihreitä ei perusturvaan olisi rahaa löytynyt, siitä olen lähes varma.

Tein välilaskun kotiin ennen vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokousta.

Ihmeekseni huomasin, että kolme pitkää päivää Säätytalolla ryhmissä istuen ja kynää napsutellen sain suuremmat vammat kuin puuceen rakentamisessa. Oikein käden peukalosta kuoriutui nahka.

Niin herkkähipiäistä porukkaa sitä ollaan vaikka kovia päätöksiä kyetään tekemään. Puoluevaltuuston avauspuheessa pohdiskelin kuultuja ja kirjoitettuja arvioita vasemmistoliiton tulevaisuudesta, joita on ainakin kaksi.

Ensimmäinen arvio: Jos menemme hallitukseen, vasemmiston uskottavuus häviää, puolue hajaantuu ja meistä tulee auringonlaskun puolue. Toinen arvio: Jos vasemmistoliitto ei mene hallitukseen uskottavuus häviää ja ikuisena oppositiopuolueena meistä tulee auringonlaskun puolue.

Siinäpä sitä pulmaa kerrakseen.

Puoluevaltuusto kävi hyvän, kriittisen keskustelun hallitukseen osallistumisesta.

Kaikkiaan käytettiin 69 puheenvuoroa - yksikään ei hehkuttanut yksisilmäisesti vain hallitukseen osallistumisen puolesta, lähes kaikissa puheenvuoroissa nähtiin paljon hyvää aikaansaaduksi kritiikistä huolimatta.

Kolmasosa päättäjistä vastusti hallitukseen osallistumista, silti selkeä enemmistö oli valmis antamaan valtakirjan ministereillemme. Salista poistuttiin ajatuksella, että demokratia on puhunut, pulinat pois.

Koville tuo näyttää toki joillekin ottavan.

Säätytalon neuvottelutulos on monilta osin myönteinen, joitakin kipukohtia jäi ja monia vartioitavia kirjauksia sisältyy hyväksyttyyn ohjelmaan.

Oppositiosta ei voi puolustaa kirjattuja selvityksiä, asioita jotka ratkaistaan myöhemmin kolmikannassa tai erilaisissa ministeri tai asiantuntijaryhmissä.

Jos puuceekaan ei ollut virheetön, ei sitä myöskään ole sovittu hallitusohjelma.

Kirjoitettu ohjelma on vasta ensimmäinen vaihe. Säätytalon neuvottelut jatkuvat seuraavat neljä vuotta - sitä vastuuta ei pidä ulkoistaa.