Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
[ ]
08.12.2011 - 09:52

Salamavalot välkkyvät, toimittajat ryntäävät tivaten vastauksia kuin jotain sensaatiota odotellen. Punanenäiset toimittajat ja valokuvaajat odottelivat viileän illan pimetessä liikenneministeriä sataman toimitilojen ulkopuolella. Oma kysymys pitää ehtiä tehdä ensin ja hulluttelu oli valmis.
Vastamennyt Moska-sarja tuli mieleen siinä säihkeessä.

Vastausta odotettiin Merenkurkun liikenteen turvaamiseen, RG Linen pelastamiseen. Ilmeisesti ministerin lupausta, että valtio laittaa yhdessä kuntien kanssa roposet jonoon ja niin liikenne jatkuu ja laivayhtiön konkurssilta vältytään. Tätä viestiä ei ollut kerrottavaksi.

Se olisi ollut kerrottavaksi, että RG Linen johdon edustajia ei ollut ministeriä tapaamassa kutsusta ja sovitusta tapaamisesta huolimatta. Laivayhtiön johto on jo alkusyksystä tiennyt päivämäärän, jolloin liikenneministeri Vaasassa vierailee. Tiedetty siellä on myös, että Merenkurkun liikenteen turvaamisesta on kyse ja toimenpiteistä, joilla valtioneuvosto voi toimintaa tukea.

Tiedossa olivat toimenpiteet, joilla aiempina vuosina toimintaa vaikeuttanut jäätilanne hoidetaan. Jäänmurtajasopimukset on jo tehty. Tiedossa olivat valtioiden väliset neuvottelut ja kuntien aktiivisuus ratkaista Merenkurkun liikenne. Silti RG Linen edustajia ei ministerin tapaaminen kiinnostanut.

Luulenpa, että tietoisesti juuri vierailupäivään ajoitettu konkurssihakemus oli tehty luomaan paniikkia ja odottamaan lyhytnäköisiä lupauksia ministeriltä. Ajatukset kaiketi menivät niin, että konkurssi pakottaa antamaan rahallista tukea juuri RG Linelle. Tähän paniikkiin ei mennyt kukaan.

Konkurssipesän aloite alentaa laivalippujen hintoja, oli ensimmäinen oikeansuuntainen teko, jota on odotettu koko RG Linen toiminnan ajan. Julkishallinnon tuki voi perustua vain matkustajaliikenteen tukemiseen ja sen RG Line on jättänyt varhaiskapitalismin aikaan. Kukaan ei vapaaehtoisesti noilla hinnoilla itseään naapurimaahan rahtaa. Lentäen pääsee joskus jopa edullisemmin.

Ensimmäinen kosketus tilanteeseen oli uutena valtuutettuna vuonna 2005, jolloin joitakin lainatakuita jatkettiin. Esitin tuolloin ponnen, jossa kehotettiin RG Linea kiinnittämään erityistä huomiota matkustajaliikenteen kehittämiseen. Silloin sentään kulki vielä reilu 80000 matkustajaa, nyt ei taideta päästä edes 60000:een. Satsausta ei ole näkynyt, ei kuulunut.

Paljon porua herättänyt lainatakauksien uudelleenjärjestely vuonna 2008 perustui vanhoihin takauksiin, joiden orjia ollaan edelleen. Odotettu kilpailu Merenkurkun liikennöinnistä kuihtui, ja ainoa kilpailutukseen osallistunut oli RG Line. Hirveästi ei ollut vaihtoehtoja eikä valtiovallan lupauksia.

Hallitusohjelman kirjaus, jossa lupaudutaan toimiin Merenkurkun liikenteen turvaamiseksi, on nyt perälauta johon voidaan nojata. Tieyhteys poikki Suomen Vaasasta Uumajaan ja Norjaan Atlantin rannalle on ministerin tiedossa, eikä hän unohda.

Vaasalaiset tiedotusvälineet hukkuivat Merenkurkkuunsa niin tyystin, että ministeri Kyllösen vierailun muu anti jäi huomiotta, vaikka hän vietti koko päivän vaasalaisten ja seudun asioita oppien. Joskus toivoisi, että tuosta moskalaisuudesta kasvettaisiin ulos ja haluttaisiin nähdä asioiden taakse. Ministerin hallusinaatiot jäivät nyt pienen piirin tietoon.

11.11.2011 - 12:47

Putkiremontin ja asumisen ketjuttamisen seurauksena oltiin pitkälle syksyyn Arvolan tilalla evakossa. Sateinen syksy ja pimenevät illat saivat pihahommat loppumaan - arkityöt ja muut velvoitteet pitävät sopivan kiireisenä.

Syksy on monella tapaa jo sinällään väsyttävää aikaa. Toivoisi, että työssä jaksaisi säilyttää innostavan ilmapiirin.

Viikon uurastuksen jälkeen tilan emäntä jäi kiinni iltatupsluuriin eikä noussut normaalisti perjantai-illan askareisiin. Oli pakko kaivaa kamera esiin ja ikuistaa levollinen olemus ja ilme myöhempiä aikoja varten. Suu somasti ymmyrkäisenä, saparot tyynylle levähtäneenä ja kädet levällään koko sängyn valloittaneena, näky oli koskettava.
En malttanut herättää vaan askartelin iltapalat ihan ite.

Viikko putkeen ihmissuhdetyössä vaikka vain pienten lasten kasvattajana, opettajana, ohjaajana voi olla uuvuttava. Tehtävä on vaativa ja edellyttää jatkuvaa valppautta. Pienikin erhe voi pahoittaa lapsen mielen ja pahimmillaan saa vanhemmat varpailleen. Pelkästään hyvää tahtovat aikuiset voivatkin olla ulkopuolisten hampaissa. Syyttä suotta.

Kasvattajien opittu velvollisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunne on vahva. Kukaan ei halua erehtyä tai olla huolimaton. Kaikki haluavat vain lasten parasta. Näin vahvasti uskon. Vastapuolina ovat pienet tai vähän isommat lapset ja heillä oma vahva tahtonsa itse kullakin. Vaatii taitoa saada heidät kulkemaan yhteen suuntaan.

Näitä ristikkäisiä virtauksia kun viikon ohjailee, voi sitten viikonlopun levätä reporankana jotta taas jaksaa.

Entinen poliisi kertoi teeveessä kuinka työelämä oli rajoitettu lakien ja asetusten varaan, siinä luovuudelle ei juuri ollut tilaa. Eläkkeellä oli mahdollisuus toteuttaa luovuutta ja kekseliäisyyttä. Eläkeläisherran olemus oli raikas ja hyvinvoiva. Miksi vasta työuran jälkeen?

Kysymys kuuluukin: kuinka kunkin työstä voisi tehdä monipuolisen, riittävän rönsyilevän ja vastuullisen, että luovuus tulisi osaksi arkista työelämää? Toisiko tuo luovuus ja vapaus sellaista uutta, että omissa hommissamme paremmin jaksaisimme ja veisimmekö työuraamme tarmokkaammin eteenpäin ilman kyynisyyttä, kyllästymistä ja iän tuomaa rasitetta?

Työurien pidentäminen on yhtenä tavoitteena - ensisijaista on tietenkin tarjota työttömille työtä, opinhaluisille koulutusta ja työssä olijoille mielekästä ja haastavaa työtä. Monesti ainakin hoitotyössä työntekijöiden mitoitus on ensimmäinen ratkaistava asia. Aina ei hoitavien käsien lisääminen ole ainut ja oikea ratkaisu - joskus työt ja vastuut voitaisiin jakaa viisaammin.

Päivähoidon henkilöstön kunniallinen jaksaminen edellyttää, että jokaisen hoitoryhmän lapsimäärää pitää pienentää. Helsinkiläisessä lapsiryhmässä oli jopa 28 lasta, kun jo 21 lapsen ryhmä kuulostaa suurelta. Miettikää nyt vaikka 21 kolme-viisivuotiasta samassa tilassa menemässä sinne tänne. Kolmen aikuisen pitäisi hallita se kasvatuksellisesti oikealla ja rakentavalla otteella! Ovat kyllä taitavia kun siitä selviävät.

Opettajien haaste yksin tuon kokoisissa tai suuremmissa luokissa on ihan yhtä kohtuuton. Huolestuneet aikuiset ja päättäjät saattavat taivastella suulaita ja rajattomia nuorukaisiamme - mistä niitä oikein tulee?

31.10.2011 - 13:16

Jälkikasvun kanssa on tullut kierrettyä ympäri Vaasaa loppukesän ja syksyn aikana. Useimmiten matkamme kulki Hietalahden Villan kautta rantareittiä joko kohti Suvilahtea tai kaupunkia. Rantoja pitkin kulkiessa korostuu se hieno periaate, että kaikilla kaupunkilaisilla säilyy oikeus arvokkaaseen merenrantaan. Niitä ei pitäisi sulkea missään kohtaa kaupunkia rakennettaessa.

Monia kehittämisen ja ehostamisen paikkoja näillä retkillä on virinnyt. Yksi hienoimmista on visio kulttuurijunasta. Sitä mielikuvaa olen vahvistanut ja sieluni silmin kuvia eteeni rakentanut. Varta vasten olen jopa reittini nukkuvan pienokaisen kustannuksella valinnut poukkoilevien polkujen kautta ja tutkinut mahdollisuuksia.

Minun kulttuurijunani lähtisi kirjaston takaa, jossa olisi pääasema. Sieltä radan varresta löytyy sopiva asemalaituri, rakennukset on myyty ja voisivat muuntautua palvelemaan tätä vaihtoehtoa. Kirjasto tarjoaa ensimmäisen kulttuurikohteen, mahdollisesti tulevaisuudessa jopa kulttuurikeskuksen.

Kulttuurijunan, vanhan ajan lättähatun, reitti kulkisi kohti satamaa. Se mitä junan sisälmys voisi olla, jääköön oikeiden kulttuuri-ihmisten luovuuden varaan, kunhan tila ja näyttämö saadaan avattua ja mielikuvitukselle annetaan sijaa.

Pohjanmaan museo ympäristöineen antaa seuraavan pysäkin mahdollisuuden. Åbo Akademi voi tarjota oman osuutensa vaihtoehtoihin, vaikka rannan myllyrakennusta hyödyntäen. Häiritsevät siilot vaan pitäisi saada maan tasalle. Täältä saattaisi avautua myös kävelysilta kohti Vaasan yliopistoa ja sillankupeeseen ajateltua musiikkitaloa.

Seuraava pysäkki on Kuntsin museo, oheisanteina ympäröivä puisto ja sisäsataman palvelut. Unohtamatta Strampenin mahdollisuuksia kehittää omaa tarjontaansa myös tästä näkökulmasta. Eikä Tikanojallekaan ole kohtuuton matka.

Korkeakulttuuriosuus loppuisi tähän, ellei jatkoreitille luovuus synnytä jotain uutta.

Merenrantamaisemat antavat katsomisen arvoisia näkymiä ja voivat olla arvo sinällään. Seuraava pysäkki on ehdottomasta Hietasaaren portilla. Kyse pitää olla myös Hietasaaren kehittämisestä. Voisiko paikasta kehittää uimarannan lisäksi perheiden retkipaikan, jossa olisi kesäisin erilaista ohjelmaa, esiintymislavat ja rakenteet kesäteatteria varten?

Wasalandia, Tropiclandia ja Vaskiluodon kainalo on seuraava pysäkki. Alueelle on ajateltu myös tanssilavaa ja aikuisten kohtaamispaikkaa. Kesällä hotellin ympärillä on erilaisia urheilukulttuuri tapahtumia, joihin voisi kulkea myös kulttuurijunalla.

Reitti satamaan saakka voi antaa mahdollisuuksia myös lähiliikenteen kehittämiseen ihmisille, jotka asustavat Vaskiluodon perukoilla ja lähellä radanvartta. Rokkitapahtumat näyttävät tällä erää näivettyvän, mutta eihän tulevaisuutta aina tiedä, vaikka junakyydillä festareillekin kuljettaisiin.

Yhteys Ruotsiin ja Uumajaan on varmaankin yksi tulevaisuuden ratkaiseva kehityssuunta.

Uumaja on tuleva maailman kulttuuripääkaupunki ja se on myös Vaasalle suuri mahdollisuus, joka pitäisi ymmärtää hyödyntää. Parhaimmillaan meidän junamme voisi kulkea Uumajaan saakka, vaikka linja-autolla höystettynä.

Siinä sitä uudelle kulttuurihallinnolle pohdittavaa näin alkupaloina.

29.10.2011 - 16:47

Synkän ja sateisen syksyn toiminta Pohjanmaan Vasemmiston alueella avattiin toiveikkaasti punaisten torstaiden kautta. Jäsenistö päätettiin kutsua piirin neljälle alueelle kunakin syyskuun torstaina. Tavoitteena on toiminnan uudelleen organisointi ja alueellisten näkökulmien korostaminen poliittisessa toiminnassa. Osaltaan kierros on peilausta jäsenistön mielialoihin hallitusvastuun jälkeen.

Sitten eduskuntavaalien puolueessa on tapahtunut paljon – vaalitappio laittaa ajattelemaan jokaisen jäsenen vastuuta ja mahdollisuuksia toiminnan parantamiseksi. Todennäköisesti puoluetoimistosta ei apua ja tukea tule entiseen malliin – on löydettävä omia keinoja ja osaajia.
 
Kesällä tapahtui yllättävä käänne – Vasemmistoliitosta tuli kahden ministerin hallituspuolue ja vastuu moninkertaistui saman tien. Vasemmisto on mukana kantamassa vastuuta maan tulevaisuudesta ehkä vaikeammassa paikassa vuosikymmeniin.
 
Julkistettu budjettiesitys nostaa monia jo hallitusohjelmaan kirjattuja kysymyksiä uudelleen esiin. Perusturvaan saadut parannukset koetaan hyviksi, mutta riittämättömäksi köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi. Töitä riittää koko hallituskaudeksi.
 
Hallituskauden töihin liittyy jatkossakin ihmisten toimeentulon parantaminen – nuorisotyöttömyyden hoitaminen muun työllisyyden kohentamisen ohella. Pitkäaikaistyöttömien tilanteen selkeyttäminen ja työssä jaksamisen parantaminen kuuluvat tehtäviin.
 
Kentän terveiset koskevat hallitusneuvotteluissa kesken jääneitä asioita. Väki vaatii, että työmarkkinatuki on riippumaton puolison tuloista ja samoin, että lapsilisä on etuoikeutettu tulo toimeentulotukea laskettaessa. Näitä molempia Vasemmisto vaati ja ne ovat toteuttavissa hallituskauden aikana. Itse ohjelmassa lukee mm.: ”Selvitetään mahdollisuudet luopua puolison tulojen tarveharkinnasta työmarkkinatuessa.” Katsotaan miten kirjaukset pitävät ja siirtyvät elämään?
 
Kuntauudistus puhuttaa puolesta ja vastaan. Yksi näkee: ”Kuntaliitoksissa huolehdittava ja huomioitava koko alueet ja järkevät koot ja rajat, vanhoja kuntarajoja voi myös muuttaa.” Ja toinen: ”Vastustaa suuria kuntaliitoshankkeita ettei synny suurkouluja, suurkeittiöitä, suurterveyskeskuksia.”
 
Työssäkäyntialueiden kokoiset kunnat ovat yksi vaihtoehto, mutta muitakin ratkaisuja tulee pohtia. Oleellista kuntaratkaisussa on ajatus: ”Oma kunta reunalta saakka”. Siihen voi kiteytyä kunnallisen itsehallinnon ja paikallisdemokratian ydin. Uutta kuntaa on parempi rakentaa uutena kuntana kuin vanhan kunnan jatkeena. Palvelut turvataan uuden kunnan reuna-alueita myöden – se maksaa ja siihen pitää olla valmis!
 
Joskus olisi syytä miettiä keinoja miten kehittää uutta elinkeinoelämää maaseudulle, jotta pienissäkin kylissä elämä säilyy. On kunta iso tai pieni, tulee palvelut turvata ja toimivat rakenteet. Kun kyläkouluja lakkautetaan voisi joskus miettiä, voisiko lapsia yhtälailla kuljettaa keskuksista kyläkouluihin. Pienet yhteisöt suurten kokonaisuuksien sisällä voisivat olla uutta paikallisuutta, jossa pienelläkin on paikkansa.
02.10.2011 - 11:58

Kom ja Kone tehtaiden lyhyt historia tuli opiskeltua kaupunginteatterin salissa ja siinä ohessa tuli oppituntia monista muistakin aiheista. En ole mikään teatterikriitikko, mutta havainnoiva katsoja kuitenkin. Enpä moista esitystä muista – koskaan ei tiennyt mitä sitten tapahtuu. Aluksi säikähdin, että esitys pitää alkaa uudelleen kun näyttelijä keskeyttää ja huutaa ettei tästä mitään näin tuu.

Vasta sitten huomasi kuinka lähdettiin lentoon. Kerta kaikkiaan loistavat näyttelijät veivät mennessään kasvatuksen, inhimillisen tragedian, vanhemmuuden vastuunkannon alle jääneiden isä poika, äiti tytär suhteiden syövereihin. Hetkeksikään ei unohtunut yhteiskuntakritiikki tai loistava itseironia jossa huudettiin vasemmistolaisuuden perään. Missä se on? Ei sitä ole! Vaipuen epätoivoon – meillä ei ole mitään.
 
Vanhan perinteen kautta KOM-teatterin työväenlauluja viritellen haettiin aatteen paloa uusille sukupolville. Vanhan vasemmistolaisen laululiikkeen kuulleena on tietenkin aina kohottavaa noita aatteen ja rakkauden palolla tehtyjä ja laulettuja lauluja kuulla. Samalla tajuaa että vanhojen muistojen ja voitettujen saavutusten kautta maailma ei muutu eikä uudet sukupolvet niiden varassa maailmaa ryhdy muuttamaan.
 
Jos Herlinin hissiperheen isä-lapsisuhteet tai perheen ihmissuhteet eivät menneet ihan putkeen, niin eivät ne kaiketi menneet myöskään KOM-tehtaassa. Tehdas kuin tehdas, pakko takoa voittoa jotta leipä yrityksistä irtoaa. Toiselle toki isompi leipä kuin toiselle.
 
Lapset kyllä jäävät jalkoihin – kuka oli vetänyt faijaansa turpiin, kuka joutui kiertelemään näyttelijänä ties missä kunnes kelpasi KOM-teatterin lavoille. Yhdelle riitti kun oli riittävästi äitinsä näköinen, olisi voinut hankkia leipänsä vaikka näköispatsaana. Näin teatterin kellarissa kasvanut nuori näyttelijäkaarti tuskaili. Osansa sai myös säveltäjän poika jolta odotettiin isänsä jatkolurituksia.
 
Kaikki halusivat olla irti vanhemmistaan ja oikeasti ihan omia taiteellisia persoonia ihan omine avuineen. Ehkä parhaiten pyrintöä tukivat ne jotka olivat siinneet muista kuin komilaisista vanhemmista. Heilläkin oli historiansa ja menneisyytensä. Ja oikeasti ihan omat ongelmansa joista ei edes komilaisuus pelasta.
 
Hissiväki oli isäkuninkaansa orjuuttama. Kukaan ei kelvannut jatkajaksi, kukaan ei ollut isänsä veroinen vastuunkantaja. Isän mielestä. Mikään ei näytä riittävän. Tehdas vei isän kun onnellisuuteen olisi riittänyt rauha, lupa levätä niityllä poutapilvisen taivaan alla rakkaimpansa vieressä. Lopultakin, mitä me maallisella mammonalla, jos sen johtaa ihmissuhteiden karikoille, pahuuteen ja ilkeyteen?
 
Teatteriesitys maalasi maailman talouskriisin ja kapinat lavalle samalla kun etsittiin vasemmistolaisuuden kykyä ratkoa maailman kriisit. Tulevaisuus taitaa olla vaikea eikä yksistään kukaan taida oikeita vastauksia osata. Kumoukset, kapinat, katumellakat, väkivalta eivät taida mitkään olla oikeita keinoja.
 
Kenen etua se ajaa jos poltat naapurin auton tai rikot kauppiaan näyteikkunan ja ryöstät tavarat? Taantuman ja paluun menneisyyteen saamme kyllä helposti aikaa – ihmiskunta on helppo tuhota, mutta miten sen pelastat? Olisiko paluu tulevaisuuteen oikea tapa ajatella, vaikka sitä mitä meidän lapillemme tai heidän lapsilleen on annettavissa? Vaikka vain mahdollisuuksia!

-teatterissa 30.9.2011-

01.10.2011 - 10:07

Pienelle lapselle kakkojen ja pissojen tuleminen ei ole mikään kummastuttava juttu – sitä tulee ja joku korjaa ne pois. Vasta iän karttuessa ja toimenpiteitä opetellessa voi tulla jännitystä ja pelkoja osaamisesta ja oikea-aikaisuudesta. Yhdellä sun toisella on tainnut suurenapienenä tulla pissat housuun. Todennäköisesti vanhempien reaktiot vaikuttavat siihen onko näistä vahingoista tullut lapselle ylimääräisiä paineita vai ei.

Myöhemmässä vaiheessa lapsen opetellessa liikkumaan sitä voi kumpsahdella ja vekkejä tulla, verta voi tirskahtaa otsasta tai nenusta. Veren näkeminen, joillakin jopa ajatus, että verta voi näkyä, herättää väristyksiä ja jopa pelkotiloja. Jokainen meistä on pikku kolhuista selvinnyt, kunhan isoilta on varjeltu.
 
Muistan kauhean sairaalapelkoni – haju ja valkoiset vaatteet pyörryttivät ja kauhistuttivat. Aikanaan kun Pentti Nikula oli seiväshypyn maailmantaitaja, takapihoilla oli hyppytelineitä ja pikku nikuloita pilvin pimein. Näissä kisoissa käteni meni sijoiltaan ja piti lähteä sairaalaan. Vaikka käsi sojotti ihan väärään suuntaan ja kyynärpään kohdalla oli monttu, niin huutaen vastustin sairaalaan lähtöä.
 
Sairaalapelko lähti vasta kun kohtasin pelkoni menemällä sivariksi keskussairaalaan. Vuosi kului aluksi patologin vieressä keskusvarastolla ja pääosin röntgenissä potilaskuskina. Sinä aikana oppii näkemään pelon taakse ja huomaamaan auttamiskoneiston merkityksen.
 
Pelot ja ennakkoluulot voivat nostaa avun hakemisen ja saamisen kynnystä. Onpa tullut törmättyä vanhempiin jotka sinnittelevät lapsensa kanssa itsensä uuvuksiin. Lapsen rajattomuus on erilaista eri-ikäisillä lapsilla ja syitä on pikemminkin monenlaisia kuin yhdenlaisia. Uupunut vanhempi on yhtä heikoilla kuin itseään syyllistävä isä tai äiti. Oikeanlainen ulkopuolinen apu on aidosti vaihtoehto tilanteen rauhoittamiseksi.
 
Lastensuojeluilmoitusten määrä on huimasti kasvanut ja kynnys madaltunut niiden tekemiseen. Auttamiskoneisto on myös herkistynyt – tukea ja apua voi saada ja pitää saada nopeasti. Matalankynnyksen toimijoita ja neuvontapisteitä löytyy – neuvoloissa ja päiväkodeissa voi saada apua, tukea ja neuvoja oman lapsensa kohtaamiseen.   
 
Arjesta poikkeavat odottamattomat tapahtumat voivat kohdata kouluikäistä ja murrosiän molemmin puolin kulkevaa nuorta. Päihdekokeiluista voi tulla tapa, irtaantuminen aikuismaiseen elämäntapaan ennen aikojaan häiritsee iänmukaista kehitystä, oman koskemattomuuden suojaaminen unohtuu. Hyvää tahtovien aikuisten sanat kaikuvat kuuroille korville.
 
Siitä huolimatta huostaanoton pelko ja sijoittaminen jonnekin lastensuojelulaitokseen voi olla niin suurin, että avun hakemista siirretään äärimmäiseen loppuun saakka.
 
Pitääkö ensin tapahtua jotain traagista? Vanhemmat väsyvät ja menettävät toimintakykynsä, lapsi rajattomuudessaan ja vapauden kiihkossa onnistuu tekemään jotain peruuttamatonta?
 
Voisiko keinona olla avoin ja helposti saatavilla oleva hoitoketju, kuin sekatavarakauppa josta voisi hakea aina riittävän avun ja jossa osattaisiin opastaa aina uudelle tiskille kun tarve on?
05.09.2011 - 06:52

Mäntymaan kanssa ostettiin eräällä yhteisellä reissulla Marimekon raitapaidat - minä punaraitaisen ja Markku siniraitaisen. Oli ajatus, että jossain sopivassa vaalitilaisuudessa sitten esiinnytään raidoissamme kuten Mortti ja Vertti konsanaan. Vaalit menivät ja yhteisesiintyminen jäi kaikessa tohinassa puheen tasolle.

Kaupunginjohtajaa valittaessa viime valtuustossa sitten jonkinlainen yhteisesiintyminen toteutui - toki suunnittelematta. Olimme ainakin joka toisesta asiasta samaa mieltä.

Molemmat pitivät tärkeänä, että Kaj Suomela jatkaa nykyisissä tehtävissään, siellä hän parhaiten pystyy puolustamaan Vaasan etua ja toimimaan seudun parhaaksi. Hyvä mies jatkakoon tehtävissään.

Häyryn valinnasta kaupunginjohtajaksi olimme sitten taas eri mieltä. Samoin perustein kuin Suomelan kohdalla, oma näkemykseni painottui suuntaan jossa olisi parasta Vaasalle ja Vaasan seudulle jos Häyry jatkaisi teknisen toimen toimialajohtajana. Moni asia ei ole vielä alkua nähnyt.

Kaupungin hallintorakenteen uudistus on alkutekijöissään ja suunnitellut toimialajohtajien ja kaupunginhallituksen yhteiset linjaukset ovat vielä edessä. Edellisen kaupunginjohtajan pikapoistuminen takavasemmalle pysäytti prosessin.

Vasta alkuun päästyään Häyryllä olisi ja on - tietenkin myös nyt - isoja asioita edessään teknisen puolen asioiden yhdistämisessä ja uuden hallintomallin rakentamisessa.

Lisäksi yhtenä suurena perusteena oli se, että uutta johtajavalintaprosessia ei tarvitsisi aloittaa, jos valinta kohdistuisi naiseen tai nuoreen. Meillä olisi kaupungin johtajisto lopulta kasassa ja päästäisiin itse asiaan. Suurin osa valtuutetuista oli kuitenkin jo valaistunut Häyryn taakse ja kaikki muut perustelut kaikuivat kuuroille korville.

Pohjalaisen poliittisen päätoimittajan häntäkirjoitus valinnan jälkeen ihmetteli Mortin ja Vertin päätelmiä - ei toki nimillä - jossa hyville miehille suotiin paikat nykyisissä tehtävissään ja ihmeteltiin logiikkaa, jossa niin hyvät miehet eivät kelpaisi sitten kaupunginjohtajaksi?

Toki kelpaisivat, vaan kokonaisuus puolsi muita näkemyksiä. Joskus on kohteliasta kertoa ajatuksensa positiivisesti, varsinkin kun ongelma oli positiivinen.

Kaikkien ehdokkaiden kanssa tultaisiin toimeen - nyt vain ei ollut aika naisen tai nuoren miehen astua johtoon, vaan valinta oli tuttu ja turvallinen. Nyt valinta on tehty ja siitä pulinat pois.

Seuraavaksi ryhdytään hakemaan teknisen toimen toimialajohtajaa. Hyväksi havaittu valintakoneisto käynnistää työnsä ellei uusi kaupunginjohtaja muuta keksi. Hakuprosessi aloitetaan todennäköisesti heti miten ja seuraavat puoli vuotta valmistellaan, haastatellaan ja taas tentataan ja lopulta päästää valitsemaan. Vasta keväällä pakka on kasassa.

Kyllä Häyryllä on muuten jokin maaginen kaiku jo nimessään. Uusimpia vaasalaisia edustavan tyttärenpojan suu vetää välittömästi messingille kun lausuu hoon ään yyn ärrän ja yyn putkeen - lapsi on valtuutettujen lailla yhtä myyty. Varmaan hän, kuten kaikki valtuutetut, toivottaa menestystä Häyrylle hänen valitsemalleen uralle.

11.08.2011 - 12:41

Huutoniemen koulun viitosluokkalainen Vilhelmi Masanen lähestyi arvoisaa vastaanottajaa eli minua sähköpostilla alkukesästä. Meitä arvoisia vastaanottajia on varmaan useampikin, koska luokka on päätynyt tekemään kirjaprojektin, johon kokoavat ihmisten mielipiteitä.

Pyysin Vilhelmiltä lupaa ja sain vastata kysymykseen lehden palstalla. Aihe, elämän tarkoitus, tekee toki tosi nöyräksi.

Paapaksi tuleminen ja mahdollisuus seurata pienen tyttärenpojan kasvua, kehitystä ja oppimista, palauttaa ajatukset ihmisen alkujuurille. Jokainen syntyvä lapsi on pohjimmiltaan hyvyyden, vilpittömyyden, uteliaisuuden, avoimuuden pohjaton lähde.

Pienestä lapsesta on mahdotonta löytää pahuuden, ilkeyden, itsekkyyden tai välinpitämättömyyden piirteitä. Jos lapsi itkee ja kiukuttelee on siihen aina jokin järjellinen syy - nälkä, vilu, kipu, pelko tai epävarmuus.

Se miten vanhemmat ja läheiset reagoivat lapsen hätään tai onnellisuuteen opettaa lasta myös käyttäytymään. Aikuisten toiminta joko vahvistaa tai heikentää jotain piirrettä kasvavassa lapsessa.

Lapsi on puhdas taulu jota vanhemmat piirtävät lapsen kasvaessa. Silloin pitää ymmärtää, että lapsi tekee myös omaa piirustustaan samassa taulussa. Lapsen piirtämä todellisuus saattaa näkyä vasta kouluiässä tai murrosiän kuohunnassa, joskus vasta aikuisiän kriiseissä.

Lapsi ei unohda kokemaansa, vaikka aikuinen niin voi luulla. Lapsi ei toki tietoisesti tiedä tulleensa kaltoin kohdelluksi, jos elämä siihen tuntemukseen vie. Se on siihen omaan piirustukseen aikanaan piirretty ja tulee todellisuudeksi tiedostamatta jonkin herättävän tapahtuman tai sattumuksen kautta.

Omaa pahaa kokemaansa jatkaa helposti taas uudelle sukupolvelle ja saattaa tiedostamattaan kasvattaa omat lapsensa samassa hengessä. Pahat kokemukset voivat kulkea sukupolvelta toiselle - vain tietoisuus menneestä voi korjata tulevan.

Yhtälailla yksi onnellisen ja tasapainoisen elämän ehto, joskaan ei tae, on onnellinen lapsuus. Silloin lapsen ja vanhemman vuorovaikutus on toistaan kunnioittavaa. Mitä pidemmälle lapsi ja vanhemmat piirtävät samaa piirustusta samoin turvallisin kuvioin sitä tasapainoisempi on ihmisen tulevaisuus.

Elämän tarkoitus on elää onnellinen elämä, jossa saa ja voi toteuttaa itseään, jakaa hyvyyttä ja suvaitsevaisuutta ympärilleen, huolehtia heikommista ja turvata jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden toteuttaa omaa unelmaansa.

Tämä on utopia. Utopia on unelma paremmasta. Utopia on ajatus syntyvän lapsen hyvyyden, avoimuuden ja vilpittömyyden jatkamista niin pitkälle kuin se ihmisyhteisössä on mahdollista - mitä pidemmälle sitä parempi.

Tämä on utopia siksi, että maailma on ristiriitaisten tahtojen sekamelska. Se johtaa sotiin, eriarvoisuuteen, köyhyyteen ja ihmisten itsekkäisiin pyrkimyksiin.

Elämän tarkoitus voi olla se, että elää utopiansa varassa, kohti hyvien ihmisten maailmaa, kohti omaa utopiaansa, joka pettymyksistä huolimatta jaksaa kantaa.

27.07.2011 - 11:35

Vaikka lomat on lusittu ja kesä kääntymässä kohti syksyä näyttää hellettä piisaavan. Oma loma meni osittain yhteiskunnallisia asioita hoidellen. Neljät vaalit käyneenä joskus sapettaa, kun tietää lomien huvenneen vaalirientoihin. Oma valinta, mikäs siinä.

Juhannus on ollut nyt jo useamman kerran läheisten yhteinen tapahtuma. Aina on keksitty jotain erilaista, paitsi kannon poltosta on tullut meille kokon korvike. Kolme juhannusta meni kunnes tämä viimeisin saatiin kokonaan poltettua. Ensi juhannuksena pitää kaivaa uusi kanto maasta - ehkä pitää muistaa kaataa myös puu sen päältä.

Varmaan viitisen vuotta on maalattu mökkiä. Joka kevät pintoja katseltiin ja kerran ostettiin jo jotain maalattavaa mönjääkin. Aina aika menikin johonkin muuhun askareeseen ja maalaaminen jäi. Vaan tämän kesän kuumimmat helteet sitten saivat tien kulkemaan kohti maalikauppaa, ja nyt se on tehty.

Pahimmilla helteillä maalaaminen oli hyvä aloittaa varjon puolelta ja kiertää mökkiä aina auringon kiertokulun mukaan. Joskus tuli kiire, kun piti ehtiä varjoon ja maalattava alue peittoon ennen auringon säteitä.

Vanhemmiten on jännä huomata miten yhteistä kivaa voi keksiä vaikka mökinmaalaamisesta. Tulipa mieleen Kulkuri ja Kaunotar piirroselokuvan legendaarinen lihapullien ja spagetin syöntikohtaus. Siinä kuonot kopsahtavat somasti suukotteluun yhteistä spagettia imien.

Meillä tämä tapahtui mökin alimpia hirsiä maalatessa. Toinen aloitti toisesta ja toinen toisesta päästä - kilpailuvietti kun iskee, niin kisahan siitä tulee. Kumpi on nopeampi ja ehtii ensin keskelle? Ja niinpä siinä pyllyt kopsahtivat pehmeästi yhteen. Siinä sitä lystiä kerrakseen.

Lämpimiä kesäpäiviä on tullut vietettyä myös kaupunginjohtajakandeja haastatellen ja valintoja pohtien. Kaupunkiin tulisi löytää johtaja, joka ottaa tämän sekamelskan korjatakseen. Siltähän tämä varmaan kuntalaisista ja osalle päättäjistä näyttää.

Johtajia oli tarjolla laidasta laitaan, ja vieläkin on jäljellä neljä erilaista vaihtoehtoa. Yhden kaupunginjohtajan malli ja hallinnonuudistus toimialajohtajineen saatiin tehtyä ja samalla jysähti - hallinnon ja talouden hairahdukset tekivät kaupunginjohtajasta pian entisen ja jouduttiin erityisjärjestelyihin. Tulevasta kaupunginjohtajan valinnasta riippuu asiantilan jatkuminen.

Neljää jäljellä olevaa on monipuolisesti haastateltu, testattu, entisiä ja nykyisiä tehtäviä punnittu. Joku sanoi, että kun olisi se viides, joka olisi näiden neljän parhaiden puolten klooni, niin valinta olisi helppo. Nyt se ei ole.

Päättäjiltä vaatii hirmusti rohkeutta ja avarakatseisuutta nähdä kunkin ehdokkaan rooli ja paikka tulevassa Vaasassa, luoda mielessään se kuva miltä kaupungin tulevaisuus näyttäisi vaihtoehtoisten johtajien kautta.

Kysymys kuuluu: onko hyvästä tuttu ja turvallinen vai kokenut ja hyvin verkostoitunut ja onko sukupuolella tai iällä merkitystä? Voiko nainen johtaa kyläämme tai miten olisi joidenkin nykyministereiden ikäinen johtaja?

Kesähelteellä on syytä olla varovainen eikä pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Antaa syksyn tulla ja viisaiden päätösten laskeutua mieliimme.

01.07.2011 - 21:41

Hallitusneuvotteluiden ensimmäiset viikot kuluivat täällä Arvolan tilalla lomaillen ja uutta kompostipuuceetä rakentaen.

Itse tietää rakentamansa majan virheet, puutteet ja mokat. Osa asiantuntevista arvostelijoista kyllä osaa halutessaan muistuttaa tuosta tai toisesta viasta. Joskus vika on katsojan silmässä.

Rakennustyöt sain sopivasti valmiiksi ja ilman havereita kunnes kutsu kävi Säätytalolle. Kolme päivää ehdin aamusta iltaan osallistua oman neuvotteluryhmän hallituspohdintoihin ja yhtenä vastuullisena hyvinvointityöryhmän työskentelyyn.

Vasemmiston yksi tärkeimmistä tavoitteista oli perusturvan selkeä korottaminen, toimeentulotuen perusosan nostaminen, asumistuen tason parantaminen.

Siihen liittyy lapsilisäleikkurin korjaaminen ja puolison tulojen vaikutuksen poistaminen työttömyyskorvausta maksettaessa. Sen lisäksi suuria asioita oli vanhuspalvelulain toimeenpano. Koko paketin ratkaisemiseen oli käytössä 400 miljoonaa euroa.

Vasemmiston ehdotukset perusturvan ja toimeentulotuen reiluun korottamiseen ja leikkureiden poistamiseen oli jo lähes 50 miljoonaa yli tuo annetun summan.

Kaikista ratkaisuista tuli enemmän tai vähemmän vesitetty malli, mutta parempi se kuin ei mitään. Ilman vasemmistopuolueita ja vihreitä ei perusturvaan olisi rahaa löytynyt, siitä olen lähes varma.

Tein välilaskun kotiin ennen vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokousta.

Ihmeekseni huomasin, että kolme pitkää päivää Säätytalolla ryhmissä istuen ja kynää napsutellen sain suuremmat vammat kuin puuceen rakentamisessa. Oikein käden peukalosta kuoriutui nahka.

Niin herkkähipiäistä porukkaa sitä ollaan vaikka kovia päätöksiä kyetään tekemään. Puoluevaltuuston avauspuheessa pohdiskelin kuultuja ja kirjoitettuja arvioita vasemmistoliiton tulevaisuudesta, joita on ainakin kaksi.

Ensimmäinen arvio: Jos menemme hallitukseen, vasemmiston uskottavuus häviää, puolue hajaantuu ja meistä tulee auringonlaskun puolue. Toinen arvio: Jos vasemmistoliitto ei mene hallitukseen uskottavuus häviää ja ikuisena oppositiopuolueena meistä tulee auringonlaskun puolue.

Siinäpä sitä pulmaa kerrakseen.

Puoluevaltuusto kävi hyvän, kriittisen keskustelun hallitukseen osallistumisesta.

Kaikkiaan käytettiin 69 puheenvuoroa - yksikään ei hehkuttanut yksisilmäisesti vain hallitukseen osallistumisen puolesta, lähes kaikissa puheenvuoroissa nähtiin paljon hyvää aikaansaaduksi kritiikistä huolimatta.

Kolmasosa päättäjistä vastusti hallitukseen osallistumista, silti selkeä enemmistö oli valmis antamaan valtakirjan ministereillemme. Salista poistuttiin ajatuksella, että demokratia on puhunut, pulinat pois.

Koville tuo näyttää toki joillekin ottavan.

Säätytalon neuvottelutulos on monilta osin myönteinen, joitakin kipukohtia jäi ja monia vartioitavia kirjauksia sisältyy hyväksyttyyn ohjelmaan.

Oppositiosta ei voi puolustaa kirjattuja selvityksiä, asioita jotka ratkaistaan myöhemmin kolmikannassa tai erilaisissa ministeri tai asiantuntijaryhmissä.

Jos puuceekaan ei ollut virheetön, ei sitä myöskään ole sovittu hallitusohjelma.

Kirjoitettu ohjelma on vasta ensimmäinen vaihe. Säätytalon neuvottelut jatkuvat seuraavat neljä vuotta - sitä vastuuta ei pidä ulkoistaa.

Kirjoittaja

Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja, Vaasan kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen ja sen suunnittelujaoston jäsen - Pohjanmaan Vasemmiston puheenjohtaja.
Kirjoituksia elämästä ja välillä vähän politiikasta...