Yleensä puolueiden kannatuksen vaihtelut liittyvät menneeseen hallituskauteen – paitsi RKP:llä, se näyttää saavan aina samat luvut oli hallitus sitten millainen tahansa. Taannoin maaseudun autioitumisen ja vastaavasti kaupungistumisen ajateltiin johtavan keskustapuolueen kannatuksen supistumiseen, toisin vaan on käynyt. Keskustalaisuus näyttää elävän maalta kaupunkeihin muuttaneiden sieluissa edelleen.

Joidenkin kokoomuslaisten ulostulot ovat olleet niin oikeistolaisia ja silmiinpistävän kärkeviä, että monet suvaitsevaiset oikeistolaiset ilmeisen vakavasti etsivät vaihtoehtoja muista puolueista.

Köyhyys ja eriarvoisuuden kasvu on todellinen uhka yhteiskuntarauhalle eikä silloin työttömälle, velkaloukkuun pudonneelle tai muuten vaikeuksissa olevalle passaa osoitella, että jokainen on oman elämänsä herra ja että tulevaisuus on oman ahkeruuden varassa. Tyhjästä kun on joskus paha nyhjäistä.

Vasemmistopuolueiden ongelma on kyvyttömyys keskinäiseen yhteistyöhön kuin vain joissakin perinteisissä työoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Kunnallisessa toiminnassa demarit löytyvät usein kokoomuksen kainalosta, kun Vasemmistoliitto pyrkii yhteistyöhön lähinnä vihreiden kanssa.

Perinteinen teollisuus massatyöllistäjänä on lopullisesti ohi. Teknologian kehitys ja työvoimavaltaisen teollisuuden siirtyminen halvempien kustannusten maihin sen lopullisesti pysäytti. Perinteisen työväenluokan määrä on sen myötä romahtanut ja samalla vasemmistolaisuuden ymmärrys. Maailma on monimutkaistunut ja ihmisten on tosi vaikeaa ymmärtää yhteiskunnallista asemaansa. Kun omaa kurjuuttaan, köyhyyttään, syrjäytymistään ei ymmärrä, ei se myöskään näy poliittisessa vaikuttamisessa muuna kuin protestiliikkeenä.

Perussuomalaiset ammentavat tästä ”musta tuntuu” -tietoisuudesta oman kannatuksensa. Ihminen, joka perustaa tietoisuutensa tähän, on pääosin aina oikeassa, koska se oma tunne kaikista epäkohdista on aina tosi. Sillä ei ole mitään tekemistä todellisten syiden kanssa.

Jos mustia miehiä seisoo torilla, niin mistä me tiedämme miksi he siellä seisovat? Emme ainakaan kysymättä. Mutta muutama havainto, ja olemme valmiit kuvaamaan sitä kasvavaksi mamuongelmaksi.

Eri puolueiden poliittinen sanoma ja kohderyhmä eivät aina kohtaa. Tässä perussuomalaiset ovat onnistuneet ehkä muita paremmin. Yhteiskunnassa on niin paljon epäkohtia ja yksittäisiä surullisia tarinoita, että niille voi perustaa helposti populistisen, kansojen syviä rivejä hivelevän poliittisen viestin. Kun ottaa yksittäisen kaltoinkohtelun ja yleistää, on asiaa koskeva vaalislogan jo valmiina.

Yhteiskunnan mätäpaiseiden paljastaminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on käydä käsiksi siihen mikä tai mitkä syyt johtavat näiden mätäpaiseiden syntyyn.

Mistä löytyy se poliittinen viisaus, joka näkee yhteiskunnan eriarvoistavat ongelmat ja osaa muuttaa rakenteita niin, että jokainen saisi turvallisen perustan elämälleen?

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja