tiistai, 11. syyskuu 2012

Pään tyhjäämistalkoot

Viimeiset 25 vuotta on pään kautta kulkenut monet murheet ja tuskat, myös ilot ja onnistumiset. Vaasalaista lastenkotien elämää on tullut elettyä 1980-luvun lopusta. Sitä ennen muutama vuosi karttui kokemusta helsinkiläisestä lastensuojelulaitoksesta.

Aika tietenkin kultaa muistot ja monesti vain kaikkein mieluisimmat jaksavat elää. Onnistumiset, joissa nuori tarttuu annettuihin mahdollisuuksiin ja saa elämästään kiinni ja hallitsee sen kuten kuka tahansa ikäisensä, ovat antaneet ja antavat voimaa kasvattajien arkiselle työlle laitoksissa.

Oman kokemuksen vuosiketjuun kuuluu monenlaisia tarinoita. Aikajana on riittävän pitkä arvioimaan ja näkemään mikä on muuttunut ja ehkä jotain sellaista, joka kertoo mihin ollaan menossa.

Vielä 1990-luvulle tultaessa sijoitukset lastenkotiin saattoivat olla jopa 10-15 vuotta, joka tarkoitti että koko lapsuus ja nuoruus asuttiin lastenkodissa. Samalla tähän kotiin sijoitettiin aika ajoin aina uusi kriisissä oleva nuori.

Mitä itse kukin sanoisi, jos muutaman kuukauden välein omaan kotiin tulisi kriisissä oleva nuori?

Toki lastensuojelussa on oltu valmiita tarttumaan myös muutoksiin. Laitoksessa asuminen, varsinkin kun ei voida taata kasvun rauhaa, on saatava mahdollisimman lyhyeksi.

Pienten lasten sijoittaminen sijaisperheeseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oli yksi tärkeä kehityssuunta. Se johti siihen, että pitkät laitossijoitushistoriat ovat selkeästi vähentyneet.

 

Suuri parannus on laitosten mitoitusten toteuttaminen ja suuntaus pienempiin yksiköihin, joissa voidaan paremmin keskittyä kunkin nuoren elämäntilanteeseen.

Laitoksissa pyritään mahdollisimman kodinomaiseen ilmapiiriin, elämänrytmiin ja olosuhteisiin. Parhaimmillaan lyhyt sijoitus lastenkotiin voi palauttaa perheen rytmin oikealle tolalle, vanhemmat saavat voimia pitää perheensä elämänrytmistä kiinni ja nuori voi ymmärtää oman roolinsa kaikkien hyvinvoinnissa. Aina näin ei käy.

Samalla kun laitossijoituksen aika on lyhentynyt, ovat kuvioihin tulleet huumeet ja muut päihteet, joilla pään saa sekaisin.

Vaikka päihteet ovat kuuluneet aina kasvavan nuorison elämään ja olleet vanhempien riesana, niin määrätietoinen itsensä tuhoaminen ja uppoutuminen huumemaailmaan on ehkä jotain uutta!

Jälkiviisaus on lastensuojelussakin parasta viisautta. Useimmiten käytetty lause jonkin kriisin yhteydessä on: "Olisi pitänyt…".

Olisi pitänyt sijoittaa aiemmin, olisi pitänyt hakea lääkärin apua aiemmin, olisi pitänyt pitää rajoista kiinni, vaikka nuorelle tulee paha mieli, olisi pitänyt vaatia huolehtimaan itsestään paremmin ja ties kuinka monta muuta "olisi pitänyt".

Kun elää hetkessä ja ratkaisut pitää kyetä tekemään tässä ja nyt, on päivän selvää, että virheitä tulee. Kukaan kasvattaja ei ole täydellinen, ei kotona eikä laitoksessa, siinä pitää olla itselleen armollinen ja ymmärtää mitä itseltä ja muilta vaatia.

Oma ratkaisu jaksamiselle oli vuoden vuorotteluvapaa. Nyt tuosta kaikesta pitää yrittää päästä irti ja kerätä voimia vielä jonkin uuden alulle.

Kolmas päivä vapaalla ja vielä ajatukset karkaavat kysymyksiin mitä pitäisi tehdä!

Kommentit

Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Ladataan...