<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Neljä vuotta sitten uutena ja noviisina osallistuin ryhmienväliseen neuvonpitoon teknisiä vaaliliittoja muodostettaessa. Osala oli ensimmäinen yhteydenottaja ja Rauhala toinen. Aluksi Vihreät olivat menossa isojen kanssa marjaan vanhasta muistista, jolloin Paloneva johdatti heidät Kokoomuksen ja RKP:n siipien alle. Monien vaiheiden jälkeen saatiin Vihreät houkuteltua yhteistyöhön vasemmiston ja pro-Vaasan kanssa ja siitä vähitellen rakentui nykyinen ryhmä 23.

 

Menneiden vaalien jälkeen perusasetelma pysyi lähes samana. Vaalien alla hallintojärjestelmää käsiteltäessä ja apulaiskaupunginjohtajien asemaa, roolia ja tehtäviä määriteltäessä kaivettiin betonimuurin hakattu kolmen suuren sopimus esiin. Keskustelua jatkettiin teemalla ”mikään ei muuttua saa” ja Vehkaojaa lukuun ottamatta SDP:n edustajat valuivat anelemaan paikkaansa Kokoomuksen ja RKP:n rinnalle tulevissa luottamushenkilöratkaisuissa.

 

Hävittyjen vaalien jälkeen SDP:n taktiikkana näyttää olevan nykyisen aseman vankistaminen muiden kustannuksella. Omillaan toimien SDP saa kaikkiin 9 jäsenisiin lautakuntiin kaksi edustajaa ja 13 jäsenisiin kolme edustajaa, 7 jäsenisiin vain yhden. Ongelma on 11 jäseniset lautakunnat kuten kaupunginhallitus – siihen he saavat vain kaksi paikkaa omillaan. Samoin, ehkä tätäkin suurempi ongelma on 3 jäseniset johtokunnat tai puheenjohtajistot. Niihin kuuluvat myös valtuuston ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtajat, samoin Vaasan Sähkön hallituksen kolmas edustaja.

 

Mikäli syntyneitä vaaliliittoja kunnioitetaan, on aina kolmas valittava luottamushenkilö ryhmästä 12 ja vasta neljäs ryhmästä 11, eli demareista. Lyhyt matikka avaa pelin hengen ja perusajatus, että vain demari-ihminen on oikea luottamushenkilö paikkaan kuin paikkaan, sitä vahvistaa. Siis tietyissä lautakuntapaikoista demarit voivat kirkkain silmin ottaa kaiken se mikä heille kuuluu ja Kokoomuksen ja RKP:n apuja anellen turvataan keskeiset varapuheenjohtajuudet ja muut mandaatit.

 

Laskelma on nerokas. Osittainen vaaliliitto ryhmä 28 kanssa puheenjohtajia tai tiettyjä johtokuntia valittaessa antaa heille sen kolmannen jaettavissa olevan paikan. Muilta osin he voivat ilmoittaa pärjäävänsä omillaan. Tällainen kaksilla rattailla pelaaminen maksimoi demariluottamushenkilöiden määrän. Jos se on suurimpien poliittisten ryhmien tahto, niin sitten niin mennään. 

 

Neljä vuotta sitten Vasemmistoliitto luopui vapaaehtoisesti valtuuston ensimmäisen varapuheenjohtajan paikasta oikeastaan Mia-Petra Kumpula-Natrin hyväksi. Vanhoja ei kiinnostanut ja me muut olimme vastavalittuja uusia valtuutettuja. Ei se mitenkään perinteisesti ole kuulunut demareille kuten Per Hellman antaa puheissaan ymmärtää. Pikemminkin valtuuston yksi varapuheenjohtajuus on kuulunut Vasemmistoliitolle. Kunnioitettu Kunnallisneuvos Eino Sainio on ainakin pari edellistä kautta toiminut valtuuston puheenjohtajistossa. Nyt tuo varapuheenjohtajuus saattaisi Vasemmistoliittoa kiinnostaa.

 

SDP ei ole ottanut ensimmäistäkään askelta ryhmä 12 suuntaan. Me olemme Osalan suulla ilmoittaneet ovien olevan auki ja itse olen pariin kertaan ollut yhteydessä heidän neuvottelijoihinsa. Kukaan ei ole puhunut (paitsi demarit), että ryhmä 12 olisi rohmuamassa demareitten paikkoja – ei edes silloin vaikka he olisivat omana ryhmänään. Olemme valmiit sivistyneeseen ratkaisuun jossa kunnioitetaan jokaisen puolueen asemaa ja saavutettua vaalitulosta.