perjantai, 28. lokakuu 2016

Aleppon murhat ja valtamedia

Kirkonkellojen kumahtelu puhdistaa sieluja tunnontuskista, mutta ei lopeta lasten murhaa Aleppossa. Hieno ja sivistynyt ele, joka kuuluu kahviseurueille, jotka pikkusormi pystyssä kahvia siemailevat porsliinikupista ja pikkuleipiä napostellen taivastelevat maailmanmenoa. Läntinen tiedotuskoneisto näyttää kumahtelut huomanneen ja on yhtä avuton tilanteen edessä.

Päätoimittaja Viljanmaa moittii vasemmiston olevan hiirenhiljaa ja antaa ymmärtää, että hiljaisuus johtuu Venäjäyhteyksistä. Vasemmistolla ja Venäjällä ei ole muuta yhteyttä kuin vanha haju, joka Neuvostoliitosta jäi jäljelle. Mikäli tietää Venäjän ja Suomen historiallisista suhteista jotain, voi siitä viisastuneena muistaa, että meillä on tuhat kilometriä yhteistä rajaa, eikä sinne Uraliin päästy ennenkään. Jätetään Venäjän ja Suomen suhteet valtiojohdon viisaaseen hoitoon. Uho ei nyt auta.

Valtamedia ei ole kiinnostunut muista jutuista kuin, mistä ovat kiinnostuneita! Siellä on valtaisa infosuodatus, joka poistaa monien tahojen ja ihmisten aidot ajatukset ja mielipiteet. Hyvä esimerkki oli Vaasan torin 10 000 ihmisen mielenilmaisu keskussairaalan puolesta. Valtakunnan mediaa kiinnostivat aivan muut jutut – meidän yhteinen mielenilmauksemme lakaistiin lattialautojen rakoon.

Tietoa eri puolueiden ja kansalaisjärjestöjen ajatuksista voi saada poikkeamalla omalta mukavuusalueeltaan. Vasemmistoliiton sivuilta voi löytää ajankohtaisen tiedotteen, jossa kerrotaan puolueen lähteneen mukaan Rauhanpuolustajien Syyria-haasteeseen. Sen avulla tuetaan järjestöjä lahjoituksin Syyrian hädän lievittämiseksi. Puolueista mukana ovat lisäksi RKP ja Vihreät. Kansan Uutisten sivuilta voi löytää kymmenittäin Syyrian tilannetta koskevia kirjoituksia. Ne pitää vain mennä sieltä lukemaan, koska valtamedia ei niitä juurikaan kommentoi, kun kiinnostuksen kohteena ovat omat mukavuusalueet ja kiinnostuksen kohteet!

Tällainen sanailu ja vastakkainasettelu eivät myöskään pelasta yhtään syyrialaista lasta. Alepposta on muodostunut kansainvälisen politiikan riitakapula, joiden kaikkea sisältöä ja syitä ei tavallinen tallaaja voi tietää. Syyrian tapahtumat olivat viimeinen Arabikevään ketjussa, jossa diktatuurit kaadettiin. Muualla näin tapahtui, mutta Syyrian päämies jäi paikoilleen. Syntyi sisällissota. Maailman valtapolitiikassa tukijoita oli eri tahoilla ja niin siitä saatiin myös kansainvälinen sotatanner.

Basar al-Assadin haastattelu tv-uutisissa oli kylmän laskelmoiva. Hän se edelleen vannotti pommitusten puolesta vähät kansastaan ja sen lapsista välittämättä. Vihollinen pitää sieltä vain ajaa pois. Hallituksen vihollisia näyttää olevan monella rintamalla ja yksi ratkaisu olisi, että hallitus kaadettaisiin kansainvälisellä painostuksella ja maa otettaisiin YK:n rauhaturvaajien haltuun. Tämä on koko maailmanyhteisön asia, ei vain suurvaltojen.

Näyttää siltä, että valta-asetelmat on alueella jaettu ja niistä ei osata luopua. Diplomatia on kansainvälisen toiminnan ydintä silloin, kun rauhaa hiotaan ja sen epäonnistuminen on sodan alkua. Tässä tapauksessa epäonnistunut diplomatia voi pahimmillaan johtaa suurvaltojen kahinaan, jonka jalkoihin me kaikki survoudumme.

Rauhan saavuttamiseen ei kansallinen nokittelu auta.

HARRI MOISIO

Vaasalainen nuorisokodin johtaja

Kommentit

Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Ladataan...