tiistai, 30. heinäkuu 2013

Laatuaikaa

Traktor blöjor - tokaisi poika ja hillitön, lähes katkeamaton lapsen nauru päälle. Silmistä vedet valuen hän tutkaili vastaantulevaa traktoria, jossa lastina oli valkoiseen muoviin käärittyjä heinäpaaleja lavallinen. Ja niitä tuli kolme peräkkäin. Lapsen nauru jatkui traktorista toiseen. Nauru kun tarttuu, niin mumman ja paapan oli täysin mahdoton sitä pidättää. Skoda-bilen hytkyi, kun matka jatkui.

Ruotsin- ja suomenkieliset sanat soljuvat välillä sopivasti sekoittuen, kuitenkin niin että mumma ja paappa pysyvät sopivasti mukana. Varmaan myös faffaliini ja fammykin toisinpäin. Näin kaksikieliseksi kasvavan pienokaisen kanssa on syytä oppia elämään – me yritämme pitää yllä suomen kieltä äidin kanssa, pappa taas ruotsin kieltä vanhempiensa ja ruotsinkielisten sukulaisten kanssa.

Luontevalta tuntuisi, että ainakin englannin kieli ja mahdollisesti muutkin kielet tulisivat tutuiksi jo varhaisessa vaiheessa. Kansainvälistyvässä maailmassa millekään kielelle ei pitäisi näyttää hapanta naamaa. Erilaisten kielten ja kulttuurien tuntemus lisää ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta – parhaimmillaan ylläpitää sopua ja rauhaa ihmisten mielissä.

Ahdasmielisyys pitää meidät vain omassa kylässä, jonka ympärille pystytetään pahimmassa tapauksessa vielä muurit. Jotteivät vieraat aatteet meidän erinomaisuuttamme tulisi kyseenalaistamaan. Suosittelen jokaiselle hetken elämistä aivan toisessa kulttuurissa ja kielimaisemassa. Hetken ummikkona vieraalla maalla tekee hyvää.

 

Sanoilla leikittely tuntuu olevan tuon syksyllä kolme vuotta täyttävän pojannaskalin yksi lempipuuha. Herkät korvat nappasivat paapan mokailun seurauksena, voi ei -tokaisun finglesversion – öu nöu – ja taas hervoton naurunlehahdus valtasi tilan.

Ympäristön tutkailu, yhteinen sanailu ja katseiden kohtaaminen ylläpitivät lapsen mielenrauhaa mumman ja paapan hoidossa, kun vanhemmat saivat hetken keskinäistä laatuaikaa. Mumman ja paapan laatuaika oli myös taattu ja olemus kertoo, että myös pienokainen nautti ajastaan ja yhteisistä retkistä.

Ähtärin eläinpuistossa kierreltiin ja eläimiä ihasteltiin, etenkin karhut herättivät meidän kaikkien mielenkiinnon. Kiertueen lopussa esittelin lapselle valkohäntäpeuran – olkapäillä istuva lapsi ryhtyi herskyvään nauruun ja toisti paapan sanoja – valkohäntäpieru. Yhteinen nauru laukaisi tämänkin tilanteen.

Pian tulee täysi vuosi, jonka olen saanut viettää aikaa lapsenlapseni kanssa. Vuorotteluvapaan aikana on tietenkin tullut tehtyä yhtä sun toista, mutta suurinta mitä olen saanut kokea, on jaettu aika jälkikasvun kanssa. Minä en ehdi enää koskaan unohtamaan näitä yhteisiä hetkiä. Toivon, että olen kyennyt jättämään välittäviä ja hyviä muistoja myös kehittyvään lapseen.

Varmaan tulimme tutuiksi kaupungin kaduilla: leikkipuisto, kaivinkone, traktori olivat lapsen ensimmäisiä sanoja tavallisten pappa, paappa, mumma, mamma, äiti, isi sanojen rinnalla. Kun Vaskiluodon siltaa rakennettiin ja konekanta tuli tutkittua – retken päässä oli kaupungintalon hieno leikkipuisto naapurin soivan kirkonkellon kera.

Laatuaika on pian loppu, paluu työelämään ja opiskelemaan on edessä. Pian on kaksi uutta lapsenlasta maailmassa ja elämä jatkuu uusissa uomissa!

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja

Kommentit

Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Ladataan...