Tullessani Vaasaan lastenkodin johtajaksi 1988 oli silloisen Vaasan läänin alueella vain kunnallisia ja valtiollisia lastensuojelulaitoksia. Kunnalliset lastenkodit Vaasassa, Seinäjoella, Kokkolassa ja ruotsinkielinen koulukoti Pietarsaaren kupeessa, kaikkiaan laitoksia taisi olla vain kuusi joista puolet Vaasassa.

Oman kaupungin lastensuojelulapset pyrittiin hoitamaan omissa laitoksissa. Valtion koulukodit muodostivat oman valtakunnallisen verkoston, joihin sijoitettiin ne nuoret joista ei kotikonstein selvitty. Vaasassa pyrittiin luku pitämään mahdollisimman pienenä ja pikemminkin kehittämään omaa osaamista. Ulkopuolelle sijoitettu lapsi maksoi kunnalle jo tuolloin hunajaa.

Sijaishuollossa perhesijoitukset ovat aina olleet merkittävä osa lastensuojelua. Löytyy hyväsydämisiä ihmisiä, perheitä jotka avaavat ovensa hätää kärsiville lapsille ja antavat tavallisen perheen mallin lapsen elämälle. Jotkut ovat jatkaneet vuosia tällä tiellä, laajentamatta toimintaansa.

Ammatillisten perhekotien synty on saanut alkunsa tästä sijaiskotitoiminnasta. Jompikumpi vanhemmista on alan ammattilainen ja jäänyt kotiin hoitamaan lapsia ja samalla tiloja on laajennettu ja rakennettu uutta tilaa perhekotia varten.

Lastensuojelussa sijoitettavien lasten määrä on jatkuvasti ollut kasvussa. Perhekodit ovat tarjonneet kodin erityisesti niille lapsille joille riittää turvalliset ja välittävät aikuiset, kodin lämpö ja mahdollisuus elää tavallista ikäisensä lapsen elämää.

Koko 1990-luku elettiin sulassa sovussa näiden kunnallisten lastenkotien ja ammatillisten perhekotien kanssa. Tuolloin erityisesti Etelä-Pohjanmaan alueelle syntyi useita perhekoteja ja niitä perustettiin jo suoraan ilman sijaisperhevaihetta. Yhteisiä koulutuksia, ammatillista vuoropuhelua ja tapaamisia pidettiin tämän tästä.

Perhekotiyrittäjien ydinjoukko työllisti itse itsensä ja vähitellen jonkun ohjaajan siihen rinnalle. Toiminnan laajentuminen lähti tietenkin kysynnän lisääntymisen myötä. Ne joilla oli mahdollisuus, synnyttivät satelliitteja ympärilleen ja kannustivat uusia perhekotiyrittäjiä samalle uralle.

Kun tämä alkutyö oli tehty ja erilaisia laskelmia laskeskeltu astuivat kuvaan rahamiehet. Yhden lapsen sijoittaminen maksaa kunnalle vähintään 300 euroa päivä ja tuo saman verran säännöllistä tuloa yrittäjälle. Pääosin hoitoyhteisön koko on 6-7 nuorta ja työntekijöitä minimissään seitsemän.

Inhimillisessä hädässä nähty ja laskettu markkinarako toi tullessaan valtakunnalliset hoivaketjut ja lopulta kansainväliset pörssiyhtiöt ja rahoittajatahot. Lastensuojelulapsilla tehdään nyt rajusti rahaa. Pienet aloittavat yrittäjät kaadetaan nurin ja luodaan houkuttelevia konsepteja joilla myydään omaa osaamista ja valloitetaan lopulta markkinat.

Valloitustyöhön liittyy myös selvä asiakkuuden rajaaminen. Otetaan vain tietyn tyyppisiä lapsia hoidettavaksi, valitaan kerma päältä, ja jos oireet kasvavat pistetään lapsi ulos - ei sovi meidän hoito-ohjelmaan. Siinä vaiheessa astuu kuvaan joku kunnallinen laitos tai vaikeisiin nuoriin perehtynyt ammatillinen perhekoti. Meillä kun ei ole varaa hylätä ainuttakaan lasta.