Maailma pyörii, heikottaa, käsikin taitaa puutua – toinen puoli kropasta on melkein tunnoton. Pakko soittaa apua! Niinpä Jeppe Tyhjätasku soittaa itselleen apua, 112 kyllä vastaa, mutta kun tietoon tulee, että kyseessä on Jeppe, ambulanssi ei suostu lähtemään. Jeppe ei näet ole kyennyt maksamaan edellisiäkään ambulanssimaksuja.

Itse ei kykene liikkumaan ja ellei kavereita tai sukulaisia olisi tavoitettavissa, niin sinnepä jäisi omaan kotiin riutumaan ja odottamaan pahinta.

Sairastumiseen, köyhyyteen on varmasti monia syitä – jokaisella jepellä on varmaan oma tarinansa. Kanssaihmiset helposti moralisoivat ja moittivat ongelmiin ajautuneita. Silti se ei voi johtaa ihmisen hylkäämiseen oman onnettomuutensa nojaan.

Elämän käänteet ovat tietty myös omien valintojen seurausta. Lähes päivittäin ihmiset tekevät valintoja elämänsä suunnasta. Sattumalla on suunnaton merkitys kunkin tulevaisuuteen.

Valinta voi viedä mennessään, eikä kuviteltu tai toivottu tulevaisuus avaudu halutulla tavalla. Joskus käy niin, että saat kaiken haaveilemasi ennen aikojaan. Sen kun menettää, voi löytää itsensä kuilun partaalta tai tyhjän päältä.

Joku kirkonmies sanoo televisiossa, että 470 000 ihmistä elää köyhyyskuilussa – siis täällä meillä Suomessa, hyvinvointivaltiossa. Lapsen syntyvät ja elävät köyhyydessä, silloin todellisuus murskaa haaveet helposti toinen toisensa jälkeen.

Hyvinvointivaltion rakenteita on aikanaan rakennettu ammattiyhdistysliikkeen, vasemmiston ja viisaan porvariston voimin siten, ettei kukaan joutuisi kurjuuden syövereihin.

Hyvinvointivaltion tehtävä on auttaa yhteiskunnasta syrjäytettyjä ihmisiä, erityisesti lapsia, nuoria ja heitä kasvattavia vanhempia.

Niin, syrjäytettyjä. Menneet vuodet ovat synnyttäneet monenlaisia sudenkuoppia, rajoitteita, kieltoja, esteitä, jotka todella syrjäyttävät ihmisiä jopa tästä normaalista palkkatyöläisen oravanpyörästä.

Peruskoulun piti olla sellainen, että sen avulla kuka tahansa voi päästä opintielle ja viedä sen niin pitkälle kuin kyvyt riittävät. Teoriassa edelleenkin.

Sukupolvinen köyhyys, kurjat ja ahtaat kodin olosuhteet, leipäjonosta elannon hakeminen ja monet muut eriarvoistavat tekijät syrjäyttävät.

On helpompi syrjäyttää itsensä valtavirran ulkopuolelle ja elää elämänsä omissa oloissaan, häiritsemättä ketään.

Voi käydä niin, että koulu tulee rimaa hipoen lusittua, ja tavoitteeksi jää eläminen mahdollisimman vähillä sosiaalitoimen avustuksilla. Taito, joka meiltä työllisiltä puuttuu.

Etsivä nuorisotyö ei tavoita, aktivointitoimet – porkkana tai keppi – eivät osu, koulutus ja työllistyminen ei enää kiinnosta.

Samanaikaisesti yhteiskunta on houkutuksia täynnä. Elää pitää kuin muutkin nuoret, pikavippejä saa aikansa. Alkoholia ja muita päihteitä saattaa kulua yli sietokyvyn, joskus elannon voi saada niitä välittämällä.

Ne valinnat ja sattumat voivat syventää kurjuutta.

Hyvinvointivaltiossa on ammattilaisia, joiden tehtävä on opastaa lapsia ja nuoria oikeiden ja kantavien valintojen suuntaan.

On ammattilaisia, jotka osaavat auttaa ulos velkakierteestä tai helpottavat löytämään voimavaroja, joilla voittaa turmeleva päihdeongelma.

Näille tahoille pitää antaa tukevasti enemmän resursseja ja samalla pitää toteuttaa aito normienpurku. Jokainen ihmisen aktivoitumista rajaava normi on turha.

Olisiko ambulanssikuljetuksen köyhyysnormi ensimmäinen purkulistalla?