Pohjalainen tiistai 18.12.2007

LUOTTAMUSHENKILÖ ON ihminen johon luotetaan. Tai oletetaan, että luotetaan - ainakin silloin kun riittävä määrä on saatu ääniä, vaikkapa kunnallisvaaleissa. Luottamushenkilö valitaan valtuustoon, luottamustehtävään.
Luottamustehtävän hoito on helppoa silloin kun on helppoja asioita hoidettavana. Saa puolustaa niiden ihmisten asioita, jotka ovat luottamushenkilön sinne äänestäneet.
Voi olla sanan saattaja ja hyvien viestien välittäjä. Omien ja tukijoidensa ajatusten esitaistelija, uusien ideoiden kehittäjä ja epäkohtien korjaaja tai ainakin epäkohtien huomioija, jotta muut osaisivat ne korjata.

LUOTTAMUSHENKILÖ KULKEE kokouksissa ja tieto lisääntyy. Samoin tuska tiedon myötä. Jos luottamushenkilö on vilpitön, rehellinen ja uskoo ajatukseensa, joutuu hän usein ahdinkoon.
Aika ajoin ollaan tilanteissa, joissa omaa vilpittömyyttään joutuu puntaroimaan, rehellisyys on koetuksella. Monet luottamushenkilöt jättäytyvät politiikan kiemuroista juuri sen takia, että peli on likaista, ja siellä rehelliset ihmiset ovat paffia ja paffi poljetaan jalkoihin.
Oma poliittinen menneisyyteni loppui juuri tuohon tuskaan. Olin liian sinisilmäinen ja luottavainen ja jouduin jatkuvasti perkaamaan pelureiden jättämää sarkaa.
Politiikassa pärjäävät vain ne, joilla on terävät kyynärpäät riittävän korkealla.
Isäukko aikoinaan kehotti nostamaan kyynärpäitä ja pyrkimään eteenpäin. Minä taas mieluummin annoin vaikka housut jalasta, jos joku tarvitsi. Liian kiltti mikä liian kiltti.

REILUT KYMMENEN vuotta meni ilman politiikkaa. Opiskelin tekemään työni. Työ vaatii rehellisyyttä ja tunnollisuutta, toisten kunnioittamista, yhteispeliä ja yhteisiä päämääriä - isoja ja pieniä utopioita.
Siitä nautin ja tiedän olevani tässä hommassa riittävän hyvä. Jos elämässään saa ohjattua yhdenkin nuoren oikealle tielle, on tehnyt tehtävänsä yhteiskunnalle. Näin kannusti aikoinaan lastensuojelun asiantuntija tulevaa taivaltani. Sillä taipaleella on ollut hyvä olla.
Paluu luottamushenkilöksi - oliko aika kullannut muistot?
Ehkä niin, mutta ennen kaikkea tuntui, että nyt olisi vielä aikaa ja energiaa olla korjaamassa yhteiskunnan epäkohtia ja omalta osaltaan tuomassa pohtivaa ja positiivista energiaa paikalliseen politiikkaan ja kunnalliseen vaikuttamiseen.

AIKA ON ollut värikästä ja mielenkiintoista, ja siihen on päässyt yllättävän hyvin mukaan kiitos varmaan oman poliittisen menneisyyden.
Oudolta on usein tuntunut, että Vanhanen, Heinäluoma ja monet muut valtakunnan päättäjät ovat tuttuja menneiltä nuoruusajoilta. Nuorisojärjestön johtajana olin yksi heidän joukossaan.
Samalla, kun tajuaa heidän asemansa nyt, voi myös oman asemansa mitoittaa ja tajuta, että selviää varmasti näistä luottamustehtävistä, joita kunnallinen elämä tuo tullessaan.
Enempäänkin pystyisi, mutta aatemaailman korteista tuli valittua ne punaiset, kun mustat näyttävät pääosin olevan kuitenkin valttia, ainakin vielä.

TYÖ TOI tullessaan paljon asioita, joita ei voi puhua julki. Koko pää on salassa pidettäviä asioita täynnä. Ne vaan tietää ja niiden pohjalta pitää tehdä joskus vaikeitakin päätöksiä.
Poliittinen päätöksenteko on pahimmillaan myös täynnä ulos puhumattomia asioita, ja niiden pohjalta pitää uskaltaa toimia. Vaikka tulisi lynkatuksi.
Luottamushenkilö on parhaimmillaan sellainen johon luotetaan, muuten hän ei ole luottamushenkilön tittelin arvoinen. Kunnissa tittelin kantajat punnitaan neljän vuoden välein, seuraavaksi lokakuussa 2008.

HARRI MOISIO