Viime vuosisadan alussa kun äänioikeus kaikille kansalaisille maassa oli saatu aikaan, kulki punaisen viivan viesti köyhältä köyhälle. Vaaleista tehtiin maan kohtalonkysymys, köyhyyden ja kurjuuden korjaamiseksi. Siitä vaalivoitosta lähti suomalaisen demokratian alkutaival ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen. Historiassa on toki monta kipeää vaihetta jotka tuon kehityksen on rikkonut. 

Yhteiskunnan kehitys on kansalaisilleen ollut parasta ja turvallisinta silloin, kun demokratiaan kuuluvat vastapoolit ovat voimissaan ja saaneet kansan tuen. Selkeä porvarillinen enemmistö johtaa väistämättä hyvinvoinnin leikkaamiseen ja eriarvoisuuden kasvuun. Hyvinvointivaltion kehitys vaarantuu. Siksi tarvitaan vasemmistoa joka puolustaa hyvinvoinnin perusteita.
 
Voiton maksimointi on avainsana eikä siinä tunneta sääliä ihmisten hädästä tai pienistä tuloista.  Päinvastoin nytkin jotkut kokoomuksen ehdokkaat paasaavat, että hyvinvointi on kunkin oma asia ja on itsestä kiinni kuinka täällä pärjää.
 
Kaikilla vaan ei ole hopealusikka suussa syntyessään.

 
Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon – suomalaisen hyvinvointivaltion perustan on luonut aikanaan riittävän voimakas poliittinen vasemmisto ja ammattiyhdistysliike yhdessä valistuneen porvariston kanssa.
 
Ihmisten asioiden hoitaminen on vakava asia – siinä ei voi väheksyä heikommassa asemassa olevien tilannetta, varsinkaan heitä syyllistäen. Meidän tehtävä on pitää huolta kaikkein heikoimmassakin asemassa olevista ihmisistä. Huolenpito maksaa ja siihen yhteiskunnan pitää olla valmis.
 
Riittävän voimakas vasemmisto on tae sille, että hyvinvointipalveluilla on puolustajansa ja yhteiskunnan demokraattinen kehittäminen on mahdollista.