Pohjalainen torstai 26.11.2009

"Miks sun naama on kaikissa lehdissä ja telkkarissa". Näin imartelevasti yksi työnuoristani kyseli taannoin. Oli varmaan ollut joku valtuuston kokouksista ja nimi tai kuva oli ollut "kaikissa" lehdissä, eli Pohjalaisessa ja silloin ehkä jopa Vasabladetissa. Kuvaa ovat katsoneet Botnia Tv:n kautta. Siinä varmaankin ne kaikki lehdet ja teeveet, ei sen suurempaa.

Lastenkodissa kaikkien asiat tulevat läheiseksi. Ohjaajilla ja muilla kasvattajilla lasten ja nuorten asiat, heidän hyvinvointinsa ja tulevaisuutensa on jatkuvasti mielessä. Yhtälailla lastenkodissa työskentelevien ihmisten asiat tulevat läheisiksi ja kiinnostaviksi lapsille. Joskus se hämmentää ja tuo esille myös inhimillisen rajallisuuden ja yksityisyyden vaatimuksen.

Muutama vuosi sitten politiikka tuli taas elämääni ja niin tuli julkisuus. Kriittisin yleisö löytyy arjen yhteyksistä. Vaikka politiikka ei kuulu arjessa lasten kanssa käytyihin keskusteluihin, ei sitäkään aina voi välttää. Kouluissa saatetaan opettaa yhteiskuntaoppia tai vastaavaa ja silloin saatetaan tulla kysymään eduskuntaa tai valtuustoa koskevia kysymyksiä, "selitä sä kun sun pitää tietää."

Olipa aikanaan nuorissamme yksi, joka innokkaasti ryhtyi seuraamaan valtuuston kokouksia ja valtuutettujen puheita, saattoi jopa siteerata meitä lamminmäkiä. Joku kiihkeä vaihe taisi olla meneillään-Sportin velkojen anteeksianto tai RG-line sotkut. Molempia asioita moneen kertaan valtuustossa vatvottiin.

Lohduttavaa oli jonkun hävityn äänestyksen jälkeen, kun kyseinen nuori tuli tukka hulmuten ihmettelemään, että "miksei ne olleet sun kanssa samaa mieltä."

Tällaisissa tilanteissa on tarkkaa, ettei lähde nuoren kanssa politisoimaan asiaa, vaan edellyttää, että hän itse luo käsityksensä asiasta ja määrittää mikä on oikein mikä väärin, puolesta tai vastaan.

Pitää antaa välineet asian selvittämiseksi, ei valmista vastausta.

Ensimmäisen eduskuntavaalikampanjan aikana olivat työlapset tahollaan ja tavallaan mukana. Kuka piirrellen viiksiä ja rilluja vaalikortteihin, kuka liimaten niitä seinille-puolesta ja vastaan, niin kuin aina.

Ruokailussa istun yleensä pöydän päässä. Vaalilomalta palattuani oli vaalikortti liimattu tuolin selkämykseen. Oli muka ollut siinä koko loman ajan pitämässä paikkaa. Yleensä joku talon pojista on paikan aina tilaisuuden tullen vallannut. Peliä sekin.

Kun on eksynyt politiikan maailmaan ja jäänyt siihen kiinni, on myös altistanut itsensä muiden riepoteltavaksi ja arvosteltavaksi. Joskus tuntuu, että pitää olla yli-ihminen, että kaikesta selviää itseään tuhoamatta.

Joskus paljon nuorempana jätin poliittisen urani ja keskityin työhöni vain sen vuoksi, että asiat hipoivat ihon vereslihaa ja oma sietokyky ei riittänyt. Liian herkkä mikä herkkä. Onnellinen voi olla siitä, että omat läheiset ovat olleet aina tukena.

Median ja politiikan kiemuroita keskusteltiin televisiossa joku aika sitten. Aiheena olivat tietty Vanhasen laudat ja naiset, vaalirahoituskohut kaikkineen sekä poliittisten eläinten suojelu. Jokaisen poliittisen eläimen inhimillinen erhe on heti julkisten hyeenoiden hampaissa, samoin poikkipuolinen ajatus omissa poliittisissa piireissä voi olla yhtä julman raatelun syy.

Ohjelmaa kuunnellessa tuli monia yhtymäkohtia menneeseen. Kyse ei ole aina välttämättä julkisesta ryöpyttämisestä, joskus sisäinen ja luottoväen ryöpytys on aivan yhtä raadollista.

Jos ajattelee asiaa kehitysopin kautta, ovat tulevaisuuden poliitikot sietokyvyltään ensiluokkaisia. Teet mitä teet, aina on selitys ja vika on ulkoistettu, se löytyy jostain muualta kuin minusta. Tarpeen mukaan on myös kyky "lynkata" poikkipuolisesti ajattelevat omien joukkojen edustajat. Vain samanmieliset ovat kyvykkäitä ja oikeutettuja jatkamaan sukua-myös poliittista sukua.

Taitaa olla laji jo syntynyt.