Huolimattomasti kuunnellessa Gazasta tulee Vaasa. Nopeasti viestin sulkee pois mielestään ja siirtää sen Palestiinan alueelle, kauas pois.

Sodan ja tappamisen julmuuksista on tullut jokapäiväisiä uutiskanavien perusviestiä, aina ne eivät edes hätkäytä. Tuntuu hurjalta kääntää edes yksi Gazan tilanteen uutisointi Vaasaksi. Tarvitsee vain vaihtaa hyökkääjävaltion nimeä ja ajatella kotoisia kohteita. Käydä mielessään kaikkien rakettien ja pommien vaikutukset Vaasan asuinsijoille, ihmisille, vanhuksille, lapsille, kaikille siviileille. Satoja kuolleita jokaisen iskun jälkeen.

Miten se maahyökkäys vyöryisi, mitä reittejä sotilaat valitsisivat? Kuinka moni meistä selviäisi, kuinka moni hyvä ystävä tai tuttu menehtyisi? Miten väki täällä järjestäytyisi puolustamaan kotikontujaan vai jäisimmekö vain puremaan hammasta ja alistuisimme siihen mitä tuleman pitää.

Sota ja julmuudet eivät lopu sotimalla, siihen tarvitaan viisasta politiikkaa, kansainvälistä sopimista ja aseidenriisuntaa. Uhkakuvien takaa pitää nähdä rauhan kyyhky, parempi tulevaisuus.

Sosiaalisessa mediassa puhutaan kolmannen maailmansodan mahdollisuudesta. Ukrainan alueesta on tullut kansainvälisen kamppailun pelialusta. Venäjä tahollaan ja USA tahollaan näkevät alueen merkityksen kansainvälisessä kentässä sellaiseksi, jossa jaetaan kommunismin viimeiset rippeet. Venäjä haikaileee vanhan Neuvostoliiton etupiirejä ja USA tekee kaikkensa, että Venäjä ei vanhoja Neuvostoliiton rajoja saavuta.

Kaikkien sotien taustalla on kautta historian ollut erilaisia taloudellisia intressejä, valtatavoitteet tämän tai tuon rikkauden saavuttamiseksi.

Maa-alueiden ja etupiirien valloittaminen on synnyttänyt kansallista yhteenkuuluvuutta ja muureja toisia vastaan, onpa pitänyt jopa tuhota eri tavalla ajattelevia ihmisiä tai rodultaan valtaväestä poikkeavia.

Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden sieto ovat tänä päivänäkin kortilla. On selkeästi halua nostaa kansallisia muureja ja rajoja, joihin muilla ei ole asiaa. Muurien sisäpuolelle halutaan synnyttää lintukotoja joissa kaikilla on hyvä olla – ihmiset ajattelevat samoin ja tekevät vain hyviä asioita.

Gazassa ihmiset elävät muurien sisäpuolella ja haluavat elää omiin nimiinsä, paitsi naapuri ei sitä hyväksy ja gazalaiset eivät hyväksy naapuriaan – niinpä sitten niitä raketteja lentää puolin toisin. Kun toisia ei voi syystä tai toisesta suvaita pitää niitä toisia tuhota. Kyse on kuitenkin palestiinalaisten itsenäisyydestä ja oikeudesta omaan maahan, maahan joka heiltä vietiin.

Elossa on vielä ihmisiä, jotka muistavat Vaasan pommitukset. Sodan julmuudet ovat kansakunnan syvässä muistissa ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Aika ja välinpitämättömyys saavat sodan arvet unohtumaan. Toisaalta hyvä niin, mutta unohtaminen voi viedä huomion rauhantyön tärkeydestä, inhimillisestä suvaitsevaisuudesta, toisten kunnioittamisesta, erilaisuuden hyväksymisestä.

Aina tämäkään ei riitä. Taloudelliset edut ovat kaiken yläpuolella. Tapana voi olla turpaanveto, jos joku ei maksa velkojaan. Sama typerä logiikka toimii myös isommissa talouspiireissä.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja