perjantai, 10. kesäkuu 2011

Pienet valloittajat

Uudisraivaaminen ja uusien alueiden valloittaminen on kaiketi uteliaan ihmiskunnan yksi ominaispiirre. Kuvitelma, että ruoho olisi vihreämpää aidan tuolla puolen, on toki osoittautunut harhaksi. Aikoinaan jalkapallovalmentajana tuli tutkailtua viheriöitä ja treenipaikkaa haettiin joskus vähän etäämmältä, kun kenttä näytti siellä tasaisemmalta. Paikalle päästyä sama mättäikkö siellä kuitenkin odotti.

Teeriniemen alueen ja koulun lapsukaiset ovat myös olleet uudisraivaajia ja valloittajia - koulun ja päiväkodin suunnitellut ja rajalliset ulkotilat eivät ole houkutelleet samassa mitassa kuin lähimetsä - alue josta syntyi Taikametsä. Voi olla, että aikuisten olisi aikanaan pitänyt kieltää leikit aidan tuolla puolen, mutta nyt se on myöhäistä - valloitus on jo tehty.

Arvolan tilan naapurusto on ollut tyhjillään jo pari kesää. Paikalliset lapsukaiset ovat tilaa tietenkin tutkailleet, ja valloitusmeininki iski. Lomakauden alkajaisiksi pojat tekivät valloituksen ja olivat laittamassa sotaleikit pystyyn naapurin autovanhusten, varastojen ja muiden kolujen seassa.

Pauke ja ryminä, iloisten valloittajien huudahdukset havahduttivat. Kun on tottunut tuulen huminaan ja lintujen lauluun, oli äänimaailma poikkeava. Naapurit ovat täällä valmiita huolehtimaan toisistaan, enkä minäkään voinut olla asiaan puuttumatta. Tiedän toki, että juuri nuo paikat ovat mitä mielenkiintoisimmat pienten poikien leikkiä. Joka miehessä asuu edelleen se sama utelias pikkupoika.

Piti oikein yrittää puhua toista kotimaista, kun täällä naapurikunnassa asustellaan. Pojat arvelivat, että naapuritilalla ei ole omistajaa - ketään kun siellä ei koskaan näy. Siinä oli peruste valloitukselle.

Näinhän se on, tyhjilleen jääneet autiotalot löytävät aina valloittajansa. Alueet jotka eivät ole oikein kenenkään saavat käyttäjänsä ja lopulta ne ovat melkein kuin omia. Kaavoitettujen alueiden nopea rakentuminen on paras lääke sille, että tyhjiä tontteja ei kaupunginosiin jää valloitettavaksi.

Oleellinen tekijä kaavoituksessa ja alueiden suunnittelussa on vuorovaikutteisuus. Pelkistettynä se tarkoittaa, että alueen ihmisiä, järjestöjä, erilaisia toimijoita kuullaan mahdollisimman monipuolisesti ja syvällisesti kaavoituksen edetessä. Hyvä näin, mutta miten toimitaan vanhojen kaavojen kanssa. Toteutetaan se mitä joskus on piirretty.

Siinä ei paljon kysellä annetaanko tontteja rakennettavaksi vai ei. Taikametsä on tästä hyvä - paha - esimerkki. Alueen asukkaiden, lasten ja koulun mielipidettä toki kuunnellaan, vaan ei kuulla.

Kotirannan päiväkodin vieressä oli kaupungin toimesta kunnostettu EU-direktiivit sietävä leikkipuisto. Päiväkoti ja alueen lapsiperheet sitä käyttivät. Tontti olikin tarkoitettu rakennettavaksi ja ykskaks siihen rakennettiin talo.

Hyviä ratkaisuja löytyy toki. Gerbyn Vestis säilyy vaikka se oli jo saamassa purkutuomion - vastaavaa kylätaloa kun ei alueelta löytynyt. Malmön talon päiväkodin alueelle oli naapurustoon suunnitteilla useampi kerrostalo - luvan sai vain yksi.

Joskus kuntalaisia kuullaan ja kuunnellaan - ymmärretään ja annetaan myöten, joskus taas ei. Ei tätä ainakaan kukaan taikametsäläinen ymmärrä.

Kommentit

Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Ladataan...