Tätä kirjoittaessani on vaalipäivä ja olen kaiken ulottumattomissa hyvässä seurassa, luonnon keskellä. Jälkeenpäin voi aina mietiskellä mitä olisi pitänyt tehdä toisin jotta vaalien tulos omalle puolueelle olisi mahdollisimman hyvä. Oma tukiryhmä on tehnyt enemmän kuin kehtaa odottaa. Oli tulos mikä tahansa, kuuluu kaikki kiitos heille.

”Olen pettynyt Pohjalaisen mielipidesivuilla käytyyn vaalikeskusteluun. Puukot eivät ole lentäneet. Ei kunnon väittelyä. Ei pahemmin edes kohteliasta keskustelua. Aika yllättävää, kun asetelmat kuitenkin ovat olleet herkulliset kiihkeällekin ajatusten vaihdolle.” Näin toteaa Pohjalaisen mielipidesivustoa ylläpitänyt toimittaja lehden ”vaalilokissa”.

Voin kyllä valistaa, että juttusarjat olisivat ehkä lennokkaampia jos toimittajat jaksaisivat lukea mielipidesivuja ja niihin annettuja vastauksia. Osaltani sai ryöpytyksen lehden sivuilla ja vastaukseni julkaistiin reilu viikko siitä ja sekin oleellisesti lyhennettynä. Samalla moitiskelin juuri tuota kirjoittelua – tarinat kun muistuttivat ”mummoille suklaata” -tasoa, eli kaikille kaikkea hyvää ja osalle vielä vähän päälle. Ei siitä synny vuoropuhelua.
 
Omassa blogissani tuskailin ”Sumea ehdokas” - otsakkeella näkyvyyttäni lehdessä ja osoitin sen myös Pohjalaisen päätoimittajalle. Tiedän, että on lapsellista osoittaa ketään tai mitään sormella koska silloin nähdään vain sormen osoittaja.
 
Tietenkin tajuan, että edustan puoluetta joka ei ole mediaseksikäs eikä ehkä niin toivottukaan tässä yhteiskunnassa. Pohjalainen on valinnut – tietenkin – kokoomuslaiset ehdokkaat ja muutaman muun alueen sateentekijän, joiden kirjoituksiin käytettiin erilaista mittatikkua, katsoo sitä nyt millaisten lasien takaa tahansa.
 
Omaa ”sumeuttani” huvittuneena seurasin valokuvaajien viestinä. Erilaisissa tilaisuuksissa, paneeleissa tai kokouksissa on kuvaaja onnistunut ottamaan kuvan jossa olen sumeana hahmona jossain taustalla. Näitä ehti olla muutama peräkkäin. Viimeisissä kuvissa oli zoomit sitten kunnossa, oli sekä jakaus että profiili terävänä.
 
Pohjalaisen vaalisivuilla oli piirin puheenjohtajien haastattelut, mutta minun osaltani siellä olikin Ilkan toimittajan haastattelu aluepoliittisen seminaarin jälkeen. Olihan siinä tietenkin sopivan pelottava otsikko ”Marx kelpaa yhä vasemmistolle”.  Asia toki korjattiin ja Marx siivottiin jonnekin arkistoon.
 
Monesti olen tuohduksissa median vallalle ja haluaisin päästä irti tästä riippuvuudesta jota politiikassa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa mukana olevat joutuvat sietämään.
Se on hitonmoinen ristiriita – ajatukset pitäisi saada julki, vuoropuhelua ihmisten ja muiden päättäjien välille.
 
Siinä vaiheessa viimeistään kun toimittajat ryhtyivät haastattelemaan toisiaan jonkin asian asiantuntijana, kääntyi avoimuuden lehti. Puhutaan avoimuudesta ja silti joku sensuroi ajatuksesi. Tämä saattaa olla myös lehdistön kohtalonkysymys. Uudessa mediassa sensuuri on kirjoittajan korvien välissä.
 
Vaalipäivänä olen sensuurikoneiston ulottumattomissa, katsotaan kannattaako täältä tulla ulos?
 
(lähetetty Pohjalaiseen 17.4 - ennen vaalitulosta - vähän toistoa aiempaan murinaan)