Harri Moisio
Kansanedustajaehdokas (vas.)

Kokoomuksen kansanedustajaehdokas ja Vaasan Kokoomuksen ryhmäjohtaja Janne Sankelo on useamman kerran lainannut puolueensa "Kuulevat korvat" -vaalitunnusta. 

Sivusta kuulija ei voi välttyä epäilemästä kuulevien korvien tehoa. Vasemmiston ryhmässä on ajateltu tarjota Sankelolle ja kumppaneille Dumbo-korvia, jos ne auttaisivat oikeasti kuulemaan. Silmälasejakin voisi ajatella, jotta näkisi, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu!

Vaasan talousarviota rakennettaessa lähinnä kokoomuksen ja Sankelon johdolla valtuuston oikeistosiipi määritteli hoitohenkilöstön minimitason, jolla henkilölisäykset pääosin yksimielisesti toteutettiin. Tarve on moninkertainen. Kuulossa tai kuullun ymmärtämisessä on pahasti vikaa.

Koti- ja laitoshuoltoon lautakunta esitti kaikkiaan 21 vakanssia, jotta se vastaisi todellista henkilöstön lisätarvetta. Virkamiestyönä esitystä leikattiin, ja kaupunginhallitus pudotti määrän seitsemään. Ennen kokousta selvitysten pohjalta pyrittiin kompromissiin. Saavutettiin neljän vakanssin lisäämisestä kohtuullinen ratkaisu, jolla kuultaisiin edes osin todellisia tarpeita. Vaan oikeistorintama oli toista mieltä ja torjui lisäyksen.

Vastaavia yrityksiä kuulla todellisia tarpeita oli useassakin asiassa, jossa haluttiin auttaa ihmisten työssä jaksamista antamalla lisää hoitavia käsiä. Hoitavista käsistä tuli mantra, jota hoettiin monesta suusta, kun pyrittiin kertomaan hoitoyhteisöjen todellisesta hädästä ja hätään annettavasta oikeasta avusta.

Henkilöstön hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttavat ennen kaikkea työolosuhteet, työajat, työilmapiiri, lepo ja vapaa-aika sekä lopuksi myös palkka. Palkka on usein sosiaali- ja terveystoimessa liiankin toissijainen seikka. Sillä on merkitystä silloin, kun punnitsee elämäänsä rahan kautta. Jos raha ratkaisisi, tällä alalla ei kukaan tekisi töitä, sosiaaliala on niin päättäjien aliarvostama.

Lähitulevaisuudessa olemme monella alalla ammattitaitoisten auttavien käsien puutteessa. Operaatio, jolla auttavia käsiä haluttiin lisätä hoitoyhteisöihin, perustui yksistään haluun vaikuttaa työolosuhteisiin ja jaksamiseen. Työyhteisö voi pysyä toimintakykyisenä, jos työn määrä ja rasittavuus on jaettu oikein, oikeat hoidettavat ovat oikeissa hoitoyhteisöissä ja ammattilaiset yhteistuumin suunnittelevat ratkaisuja. Heitä pitää ymmärtää kuunnella ja kuunnella, niin että ymmärtää.

Erityisesti vanhushuollossa ja jo muuallakin hoidettavien määrä ja hoidon tarve kasvaa ja vaikeutuu jatkuvasti. Ammattitaitoista henkilöstöä on jo nyt vaikea saada. Jos väki uupuu ja väsyy taakkansa alla, tulee uusien rekrytointiinkin ongelmia.

Sosiaalityön koulutuksessa on jo nyt henkeä, että valmistuttua ei välttämättä hakeudutakaan sosiaalitoimistoihin, vaan olosuhteiltaan siistimpiin tutkimus- tai hallintotehtäviin. Palkalla on oma syynsä, mutta ennen kaikkea mahdottomat työolot, jossa vaativat asiakkaat tarvitsevat apunsa tässä ja nyt. Huonolla palkalla haukuttavana ei varmaan ole ensisijainen ammatinvalinta kenellekään.

Sankelolle suuria korvia ja oikeita toimia - varsinkin näin vaalien alla!

Harri Moisio