Jonkin verran kohua ja parran päristystä aiheutti valtuustoaloitteeni Youth in Iceland -ohjelman jalkauttamisesta Vaasan kaupunkiin. Aloitteesta nostettu alle 16-vuotiaille osoitettu kotiintuloaika aiheutti erityistä mielipahaa.

Olen itse vanha nuorisopoliitikko ja muistan, että vastaavaa keskusteltiin myös silloin, kun vielä olin nuori. Vastalauseiden ryöppy oli ilmeinen, tällaista vapauden rajoittamista en sulattanut.

Pohjalaisen palstoilla haastatellut vaasalaiset nuoret olivat paljon fiksumpia. Monilla kotiintuloaika arkena on jo kello 21.00 ja Pohjalaisen nettikyselyn vastaajissa oli muutama tuttu nuori, joka vastasi hymiöllä puolesta tai vastaan kysymykseen.

Julkisesti olin suositellut tuntia myöhäisempää ajankohtaa. Nuorisovaltuusto näyttää ottavan asian listalleen ja näyttää vastustavan kategorista kellonaikaa. He ajattelevat sen pikemminkin olevan ohjeistus vanhemmille, jotta kävisivät keskustelua nuortensa kanssa kullekin sopivasta kotiintuloajasta.

Joidenkin nuorten nostaminen tikunnokkaan aiheuttaa helposti moraalisen paniikin ja ryhdytään hyökkäämään koko nuorison kimppuun, ryhdytään lainsäädännöllisiin toimiin ja tehdään joistakin nuorten piirteistä suurempi huoli kuin on tarpeen.

Stanley Cohen määritteli 1987 moraalista paniikkia teoksessaan Folk Devils and Moral Panics. Nuorten radikalisoituminen, julkea käyttäytyminen yleisillä paikoilla, tupakoiminen, pitkätukat, päihteet, väkivalta, huumeet ja lopulta vain nuorten olemus saattavat aiheuttaa hyvinvoivassa aikuisväestössä syvää paheksuntaa ja huolta, lopulta todelliselta tuntuvaa uhkaa, jota lehdistö ja muu tiedotuskoneisto ylläpitävät.

Kuvaukset liittyvät brittiläiseen ympäristöön, mutta samanlaisia ilmiöitä voi löytää ajoittain myös koti-Suomesta.

Vaikka lasten ja nuorten kasvanut päihteiden ja huumeiden käyttö ja siihen liittyvät lieveilmiöt ovat huolestuttaneet kaupunkilaisia, ei asian suhteen tule synnyttää moraalista paniikkia. On syytä pitäytyä tosiasioissa ja löytää ratkaisuja ja vaihtoehtoja myös niille nuorille, joille houkutus huumeisiin on kohtuuton.

Humalahakuinen juominen on vaasalaisnuorten keskuudessa vähentynyt. Vuonna 2005 kerran kuukaudessa vahvassa humalatilassa kertoi olleensa 20,1 prosenttia ja vuonna 2017 12,5 prosenttia vaasalaisnuorista. Islannissa vastaava luku oli 5 prosenttia.

Suunta on siis oikea, mutta vielä on paljon tehtävää, jotta saataisiin tarjolle muita vaihtoehtoja viettää vapaa-aikaa.

Houkutus huumeisiin on vaasalaisnuorilla pysynyt noin 7 prosentin tasolla, 2011 käytiin toki 9,3 prosentissa. Näiden nuorten huumemyönteiseen suhtautumiseen eivät pakko tai yksittäiset temput auta. Tarvitaan kokonaisvaltaista nuorten elämänlaadun parantamista, johon tarvitaan lasten ja nuorten osallistumista, myös vanhempia ja muita toimijoita.

Vaihtoehtojen rakentamiseen ja ennaltaehkäisevään työhön tarvitaan myös kunnan rahoitusta, uudenlaista budjetointia jossa lapset ja nuoret ovat keskiössä.

Parhaiten nuorten ajattelusta, toiveista ja tilanteesta saadaan tekemällä säännöllisiä kyselyitä, joista saadaan esille nuorten mielipiteitä asiantilojen parantamiseksi, jotta päätöksentekijät osaisivat tehdä oikean suuntaisia ratkaisuja.

Paniikkiin ei ole mitään syytä. Meillä on valistunut ja viisas nuoriso, pitää vain oikeasti malttaa kuulla heidän tuottamiaan viestejä.