284522.jpg

Harri Moisio (vas.) on Vaasan kaupunginvaltuuston jäsen.
Vanhemmuuden puute on yhä useammin taustalla, kun kohdataan kriisiin ajautuneita perheitä. Vanhempien välineet ja kyky puuttua jo aivan pienen lapsen uppiniskaiseen käytökseen, rajattomuuteen, on oleellisesti heikentynyt. Vanhemmat ovat usein ymmällään kohdatessaan uhmakkaan kullannuppunsa ja syyttävät siitä usein itseään.
Jos vanhemman ja nuoren yhteys ja vuorovaikutus ovat katkeamassa, niin murrosiän kynnyksellä nuori osoittaa rajattomuutensa merkit- niin koulussa kuin vapaa-ajalla, jolloin vanhempien ote viimeistään kirpoaa. Vanhempien sanavarastosta puuttuvat sanat ei, et saa, tai ne ovat menettäneet merkityksensä. Lasten tai kasvavien nuorten käytöstä ei voikaan enää hallita.
Rajattomuus on jo saavuttanut sellaiset mitat, että kouluissa joudutaan hakemaan erityistukea oppilaille, syntyy pienluokkia ja tarvetta erilaisille avustajille, jotta koulupäivästä selvitään.
Pahimmassa tapauksessa asiat karkaavat käsistä niin, että lastensuojelun äärimmäiset keinot tulevat esiin ja kasvavat nuoret löytävät rajansa vasta lastensuojelulaitoksen suojista. Näin voi käydä kenen tahansa lapselle tulotasosta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta.
Kunnallisten päätöksentekijöiden on ilmeisen vaikea nähdä päätöksenteossa yhteyttä arkisen elämän kriiseihin, nähdä sitä, mitä yhden päätöksen merkitys tai vaikutus on jossain toisaalla. Kysymys Vaasa-lisästä on juuri tällainen.
Vanhemmuuden tukeminen alkaa siitä, että jo varhaisessa vaiheessa luodaan edellytyksiä lapsen ja äidin vuorovaikutukselle, ensimmäiset ikävuodet ovat yhteyden rakentumisen kannalta tärkeimmät. Puolentoista vuoden ikä on kiinnittymisen kannalta tärkeä, jolloin on mahdollista huolehtia lapsen ja vanhempien tunnesuhteen ja vuorovaikutuksen rakentumisesta. Molempien vanhempien ja lapsen kiinnittymisen rakentamiseen olisi syytä käyttää lapsen ensimmäiset kolme vuotta. Tänä aikana luodaan turvallinen vanhemmuus ja yhteys - rajat ja rakkaus, jolla voidaan hoitaa, jopa ohittaa, pahimmat murrosiän kriisit ja selvitä niistä.
Molempien vanhempien ollessa työelämässä rajoittuvat arkiset kontaktit lapseen lähinnä aamu- ja iltatoimiin. Lapsi saattaa kokea tulleensa hylätyksi useasti päivässä, kun turvalliseksi koettu aikuinen vaihtuu.
Lapsen elämän perusturva luodaan varhain. Parhaiten siinä onnistutaan pitkäaikaisessa hoivasuhteessa. Kun päivähoitoa kehitetään, se pitää tehdä lapsen edun näkökulmasta. Siksi on tärkeää, että perheille tarjotaan erilaisia vaihtoehtoja.
Yksi vaihtoehto on riittävä kotihoidon tuki, jotta lapsi voisi viettää elämänsä ensivuodet kotona. Paras vaihtoehto on, jos kotona samalla hoidetaan mahdolliset muut alle esikouluikäiset lapset - kasvatuksellisesti se tukee kaikkia ja antaa myös muille lapsille vaihtoehdon.
Kotona lapsia hoidettaessa on mahdollisuus luoda kontakteja lähiympäristöön. Melkoinen osa ihmissuhteista muotoutuu lasten ja heidän vanhempiensa kautta - leikkipuistot, seurakunnan, setlementin tai muiden järjestämä kerhotoiminta antaa mahdollisuuden luoda sosiaalista verkostoa, jonka varassa tuleva kouluikä, jopa nuoruus voidaan elää vähäisin kolhuin.
Vaasa-lisä on mahdollisuus, jota ei saa jättää käyttämättä. Se on alku toiminnalle, jolla käännetään katse lapsiin ja perheisiin, tavallisiin kuntalaisiin. Se on myös lähtökohta siihen, että politiikkaan ja kunnalliseen päätöksentekoon otetaan lähtökohdaksi ihmisen koko elämänkaari - on luotava turvaverkko vauvasta vaariin.

Harri Moisio