Pohjalainen
lauantai 05.12.2009

Olisipa sellainen paikka, jossa voisi vapaasti tuhota itsensä jos niin huvittaa. Näin on monesti tullut ajateltua kun itsetuhoisten ihmisten kanssa on työskennellyt ja mahdottoman edessä voipunut epätoivoon - mikään kun ei auta!

Tällaiselle ihmiselle paratiisi tuntuu olevan paikka jossa kaikki paheet on tarjolla. Kuvitteelliselle leirille kun astuu, olisi röökit ja keppanat tarjolla välittömästi ja kirkkaat viinakset ja muut lisukkeet heti sen perään.

Leiriläisille pitäisi olla tarjolla erilaisia nappeja, joita saisi viinaksiaan juodessaan napsia ja juomiin sekoittaa. Ehtaa pilveä saisi poltella aina kun menee hermot ja muita rauhoittavia siinä ohessa. Leiriläisten valiojoukko opastaisi suonensisäisiin mömmöihin omalla tahollaan.

Jotta tuhoparatiisi olisi täydellinen, tulisi sosiaalisen elämän olla riittävän värikästä. Alueelta pitää löytyä helppoa ja turvatonta seksiä vähän joka lähtöön. Ainahan voi vetäistä jotakuta turpiin jos naama ärsyttää - tai muuten vaan. Akkaakin voi riepotella, jos niin huvittaa. Jotkut kuulemma tykkäävät kovasta seksistä, jossa hellyys osoitetaan iskuin.

Monesti edellä kirjoitettu on mielikuvina tuskaisesti kiertynyt mieleen lehtien palstoja lukiessa ja inhimillisen elämän tragedioita miettien. Miksi ihmiset ovat niin julmia toisilleen ja miksi ihminen on itselleen niin tuhoisa ja anteeksiantamaton?

Erilaiset pedofiilirenkaat ja pienten lasten hyväksikäyttö on jo liian arkipäiväistä luettavaa. Lasten väkivaltaiseen hyväksikäyttöön syyllistyvät jopa isät ja äidit-joskus tuntuu, että lapsista on tehty kauppatavaraa.

Väkivalta kaduilla on päivittäistä luettavaa. Aina on joku joka on jostain syystä jotakuta kolauttanut, milloin milläkin, jos kädet eivät riitä. Käsikähmä voi syntyä syystä tai ilman syytä. Aina siihen on ainakin toinen osapuoli hakeutunut tietoisesti. Joskus uhrista tulee rikollinen jos hän puolustautuu eikä lähde tai pääse karkuun.

Väkivallan taustalla ovat usein päihteet. Joko niitä käytetään liikaa tai käytetään sellaisia aineita, jolloin ei enää kykene hallitsemaan omaa toimintaansa. Monesti kyseessä ovat myös velat - erimielisyydet hankittujen päihteiden maksajista.

On myös jakajia, jotka ensi alkuun antavat kamaa käyttöön ja synnyttävät asiakassuhteen. Pienillä diileillä huomaamattaan sitoutuu suurempaan verkkoon, oppii tuntemaan liikaa alan tyyppejä. Niistä kuvioista on vaikea päästä pois. Lisäksi saattaa olla vielä itse aineiden viehätys-syystä tai toisesta pää pitää saada sekaisin.

Itsetuholeiriparatiisi voisi olla tällaisten ihmisten oma, eristetty maailmansa, jos se todella on ihmisen koko elämänkaaren mittainen toive ja tavoite. Se maailma on kyllä synkkä ja siksi siihenkin pitää luoda toivon kipinä.

Aina täytyy olla reitti jotta ihmisen on mahdollista selviytyä muiden joukkoon - tavisten maailmaan. Päästä irti riippuvuuksistaan ja mahdollisesti rakentaa toisenlaisia riippuvuuksia, joilla vaikka auttaa itsetuholeiriläisiä palaamaan normaaliin elämään.

Elämäntehtäviä voi olla monia, kysymys on valinnoista. Kun kukin miettii elettyä elämäänsä, voi löytää useita tienhaaroja - valintoja.

Mitä olisi tapahtunut, jos olisin silloin valinnut toisen reitin? Missä olisin? Mitä muita tienhaaroja elämän reitille olisi tullut? Niistä voi haaveksia, mutta vain tehdyt valinnat ovat aitoja.