Pohjalainen  16.05.2007

UUSIEN ALUEIDEN kaavoittaminen, rakentaminen ja asuttaminen lähtee kaupunkisuunnittelun prosessikuvauksissa ihmisten tarpeista. Parjattu, vaasalaisittain hoidettu kaavoitus, pyrkii korjaamaan imagoaan sillä, että varhaisessa vaiheessa kuullaan ihmisten toiveet ja tarpeet ja vuorovaikutteisella prosessilla etsitään kipukohdat.

Loogisesti siitä pitäisi seurata kipukohtien korjaaminen ja kaavoittaminen niin, ettei ihmisille jää turhaa valittamisen aihetta.

Meilläpä näin ei tapahdukaan. Valmisteluprosessia ei aikuisten oikeesti edes käydä vuorovaikutteisesti läpi. Muodollisesti kyllä, mutta kuulemisprosessin seurauksena tahtoo tulla tulos, jossa ihmisiä ei ole muutoksiin asti kuunneltu. Perusteena ei voi olla olettamus, että vaasalaiset valittavat aina, teki mitä teki.

PUROLAN KAAVA on viimeisin esimerkki. Aluetta on suunniteltu ja kaavaa valmisteltu useaan otteeseen, pian kolmisenkymmentä vuotta. Vanhan Purolan asukkaita on kuultu, ja he ovat antaneet itsestään kuulua.

Pienellä yhteisellä myötäelämisellä, halulla ja kyvyllä kuulla asukkaiden kainoja pyyntöjä - sovitellen, ongelmat voitaisiin poistaa.

Ratsia taisi Lontoon skideissä kritisoida päättäjiä laulamalla "?ne kuulee vaan ei kuuntele?", tämä taitaa olla teemana niillä jästeillä, jotka runnovat asian kuin asian läpi omalla viisaudellaan ja vain siksi, että heillä on valta siihen - kansalta saatu.

Mutta missä kulkee päättäjien raja toimia ihmisten tahdosta ja tarpeista välittämättä?

SYNTYVYYS ON Vaasassa lisääntynyt huimaa tahtia. Osin uudet lapset ovat muuttoperäisiä. Työllisyys Vaasassa on selkeästi parantunut.

Päivähoitopaikkoja tarvitaan jatkuvasti lisää. Ihmisten tarpeet sanelevat sen. Päivähoito mahdollistaa molempien vanhempien työssäkäynnin ja pärjäämisen yhteiskunnan oravanpyörässä.

Päivähoitopaineita torjuttiin Vaasa-lisän karvalakkimallilla. Vajaa sata lasta on supistetun Vaasa-lisän myötä kotona hoidossa.

Oikeasti ihmisillä on tässäkin erilaisia tarpeita. Lapsen kasvun ja kehityksen näkökulmasta varhaisvuodet omien vanhempien hoivassa on paras mahdollinen vaihtoehto, mutta ei ainut.

Päivähoitopaikka on lapsen näkökulmasta paras paikka erityisesti haavoittavissa olosuhteissa. Kasvussa vanhemmuuteen päivähoito voi olla riittävä tuki. Tällöin ammattikasvattajat opastavat ja huolehtivat kasvavan lapsen tarpeista.

Lasten ja lapsiperheiden tarpeisiin on Vaasassa pakko vastata. Harvan jästin kantti kestää vastustaa näitä tarpeita.

SUURI HAASTE on pitää uudet vaasalaiset Vaasassa. Miten ihmisen koko elämänkaaren mittaiset tarpeet osataan huomioida, ettei tarvitse hakeutua naapurikuntien asukkaiksi?

Vuorikodin ympärillä käydyt keskustelut ovat kuohuttaneet väkeä. Huoli on hoivaosaston lakkauttamisesta, intervallipaikkojen vähentämisestä, vanhusten askartelutilojen lakkauttamisesta. Kaikille noille toiminnoille on kasvava tarve.

Toimintojen lopettaminen tai siirtäminen Vuorikodin tiloista muualle tehdään järjestöjen talon luomisen nimissä. Hyvää tarkoittava muutos tehdään käyttäjien yläpuolella. Vuorovaikutteisuus unohtuu. Suututetaan vanhukset, lisätään omaishoitajien huolia, rikotaan yhteisö, joka on toiminut vuosikausia kaksikielisenä terapia- ja toimintapisteenä kymmenille vanhuksille.

INHIMILLISIÄ TARPEITA on tietty rajattomasti ja on tarpeita ja "tarpeita", kaikkia ei voi tyydyttää, mutta niiden kuuleminen saattaa olla uuden luomisen luova ydin.

Harri Moisio