Itse tietää rakentamansa majan virheet, puutteet ja mokat. Osa asiantuntevista arvostelijoista kyllä osaa halutessaan muistuttaa tuosta tai toisesta viasta. Joskus vika on katsojan silmässä.

Rakennustyöt sain sopivasti valmiiksi ja ilman havereita kunnes kutsu kävi Säätytalolle. Kolme päivää ehdin aamusta iltaan osallistua oman neuvotteluryhmän hallituspohdintoihin ja yhtenä vastuullisena hyvinvointityöryhmän työskentelyyn.

Vasemmiston yksi tärkeimmistä tavoitteista oli perusturvan selkeä korottaminen, toimeentulotuen perusosan nostaminen, asumistuen tason parantaminen.

Siihen liittyy lapsilisäleikkurin korjaaminen ja puolison tulojen vaikutuksen poistaminen työttömyyskorvausta maksettaessa. Sen lisäksi suuria asioita oli vanhuspalvelulain toimeenpano. Koko paketin ratkaisemiseen oli käytössä 400 miljoonaa euroa.

Vasemmiston ehdotukset perusturvan ja toimeentulotuen reiluun korottamiseen ja leikkureiden poistamiseen oli jo lähes 50 miljoonaa yli tuo annetun summan.

Kaikista ratkaisuista tuli enemmän tai vähemmän vesitetty malli, mutta parempi se kuin ei mitään. Ilman vasemmistopuolueita ja vihreitä ei perusturvaan olisi rahaa löytynyt, siitä olen lähes varma.

Tein välilaskun kotiin ennen vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokousta.

Ihmeekseni huomasin, että kolme pitkää päivää Säätytalolla ryhmissä istuen ja kynää napsutellen sain suuremmat vammat kuin puuceen rakentamisessa. Oikein käden peukalosta kuoriutui nahka.

Niin herkkähipiäistä porukkaa sitä ollaan vaikka kovia päätöksiä kyetään tekemään. Puoluevaltuuston avauspuheessa pohdiskelin kuultuja ja kirjoitettuja arvioita vasemmistoliiton tulevaisuudesta, joita on ainakin kaksi.

Ensimmäinen arvio: Jos menemme hallitukseen, vasemmiston uskottavuus häviää, puolue hajaantuu ja meistä tulee auringonlaskun puolue. Toinen arvio: Jos vasemmistoliitto ei mene hallitukseen uskottavuus häviää ja ikuisena oppositiopuolueena meistä tulee auringonlaskun puolue.

Siinäpä sitä pulmaa kerrakseen.

Puoluevaltuusto kävi hyvän, kriittisen keskustelun hallitukseen osallistumisesta.

Kaikkiaan käytettiin 69 puheenvuoroa - yksikään ei hehkuttanut yksisilmäisesti vain hallitukseen osallistumisen puolesta, lähes kaikissa puheenvuoroissa nähtiin paljon hyvää aikaansaaduksi kritiikistä huolimatta.

Kolmasosa päättäjistä vastusti hallitukseen osallistumista, silti selkeä enemmistö oli valmis antamaan valtakirjan ministereillemme. Salista poistuttiin ajatuksella, että demokratia on puhunut, pulinat pois.

Koville tuo näyttää toki joillekin ottavan.

Säätytalon neuvottelutulos on monilta osin myönteinen, joitakin kipukohtia jäi ja monia vartioitavia kirjauksia sisältyy hyväksyttyyn ohjelmaan.

Oppositiosta ei voi puolustaa kirjattuja selvityksiä, asioita jotka ratkaistaan myöhemmin kolmikannassa tai erilaisissa ministeri tai asiantuntijaryhmissä.

Jos puuceekaan ei ollut virheetön, ei sitä myöskään ole sovittu hallitusohjelma.

Kirjoitettu ohjelma on vasta ensimmäinen vaihe. Säätytalon neuvottelut jatkuvat seuraavat neljä vuotta - sitä vastuuta ei pidä ulkoistaa.