Ihmisille läheiset lähipalvelut ovat arvokkaampia kuin osataan edes ajatella. Kuntaliitos kaupunkimaisten keskusten ja ympäröivän maaseudun välillä synnyttää reuna-alueilla pelkoja juuri näiden lähipalvelujen menettämisestä. Onnistuneiden kuntaliitosten yksi edellytys on juuri tässä - lähipalvelut on turvattava tavalla tai toisella. Olemassa olevaa tilannetta pitää parantaa-ei romuttaa.

Vaasan ja Vähänkyrön neuvotteluissa on voimakkaasti nostettu esille alueellisen demokratian, aluehallinnon malleja, joilla juuri palveluiden turvaamiseen ja parantamiseen tähdätään. Aikoinaan valtuustolla oli mahdollisuus Hannu Katajamäen aloitteen pohjalta lähteä kehittämään nykyisten rajojen sisäpuolella erilaisia aluehallinnon malleja. Valitettavasti valtuusto ei asiaan silloin lämmennyt. Olisi ollut jotain näyttöä - nyt malleja pitää hakea lähinnä Uumajasta.

Kauppakeskusten rakentaminen on maallikon silmissä aivan hullua touhua. Kaupan edustajien tutkimukset, kertovat että kyllä tänne mahtuu ja ostajien virrat kulkevat maaseudulta kaupunkiin. Varsinkin erikoiskauppa keskittyy keskuksiin ja harventaa maaseudun myymälöitä. Hädin tuskin pienet lähikaupat ja ruokakioskit säilyvät. Näin toimii vapaa markkinatalous - siihen kuuluu keskittyminen jossa pienet jäävät jalkoihin.

Kiinassa - jos televisiota on uskominen- valtiovalta oli omalla rahoitusohjauksella toteuttanut keskelle maaseutua huippumodernin kaupungin ja kääntänyt vapaiden markkinoiden suunnan nykyisistä keskuksista. Itse kaupungistaminen ja siihen liittyvät ongelmat ovat oma lukunsa, mutta kehityksen ohjaamisen kannalta viesti oli selvä-yhteiskuntarakenteita voidaan poliittisin päätöksin ohjata eikä antaa vapaasti markkinoiden ohjata.

Kaupan ja työpaikkojen keskittyminen keskuksiin keskittää myös muut palvelut, kulttuurin, liikunnan ja erityisesti terveys- ja hyvinvointipalvelut samaisiin keskuksiin ellei mitään tehdä. Vaasa on osaltaan ratkaissut tonttipulansa joksikin aikaa, joten sekään ei ole este jatkuvalle väestön kasvulle. Entä jos väkikin ryhtyy vaeltamaan kaupunkiin?

Poliittinen ohjaus ja sen ymmärtäminen, että ihmiset tarvitsevat elämälleen erilaisia vaihtoehtoja asumiselle ja itsensä kehittämiselle voi olla vastavoima vapaalle pudotukselle. Keskustelut Vähänkyrön päättäjien kanssa on käyty hyvässä hengessä ja me kaupunkilaiset olemme oikeasti halunneet ymmärtää kuinka maalla on mukava asua ja kasvaa. Elävä maaseutu on myös kehittyvän kaupungin etu.

Suuruuden logiikka näkyy myös viimeisessä päiväkotikeskustelussa. Vuoropäivähoidon keskittäminen Punahilkan päiväkotiin on vaarassa romuttaa toimivan vuoropäivähoidon Vaasan keskustassa. Villityksen hoitolasten vanhemmat ovat vedonneet päättäjiin inhimillisen ratkaisun löytämiseksi. Villityksen vuoropäiväkoti on paikkansa lunastanut ja voi olla keveydessään myös sellainen malli joita tarvitaan kaupungin reuna-alueilla - antaa Punahilkan rakentua, mutta yhden työntekijän jättäminen Villityksen käyttöön ei sen kehitystä vaaranna.

Suunta on päättäjien käsissä - onko pieni kaunista, vai nieleekö suuri aina pienen?
 

Pohjalaisen kolumni