perjantai 14.11.2008

JOSKUS KELPAA, joskus ei. Niin kai se on kaikilla inhimillisen elämän alueilla.

Kiusalliseen tilanteeseen jouduin viimeksi Vasemmistoliiton piirijärjestön puheenjohtaja valinnoissa. Viikko ennen kokousta Pohjalainen ryhtyi vaaliasiamieheksi kysymällä kiinnostusta puheenjohtajuudesta. Kieltäydyin ja ilmoitin etten missään tapauksessa ole nyt käytettävissä.
Pian lehdestä oli luettavissa pohdiskeluja, että ehkä peruisin päätökseni, jos oikein kovasti pyydettäisiin.

VUOSI SITTEN kun pyrin puheenjohtajaksi, oli tyystin toisenlainen tilanne. Oma halukkuuteni perustui lähinnä kunnallisvaalivalmisteluihin. Ajattelin, että voisin laittaa aikaani yhteiselle työlle ja olla rakentamassa vaalivoittoa muuallakin kuin Vaasassa. Tuo pyrintö leimattiin pyrkyryydeksi sanomalla, että ei yhden ja saman pidä olla kaikessa päällimmäisenä ja osoiteltiin halukkuuden perustuvan vain omiin itsekkäisiin lähtökohtiin.
Harva ymmärsi, että siinä ei ollut hiventäkään omia itsekkäitä ajatuksia. Silloin vetäisin hetkeksi herneet neniin ja ajattelin että olkoot!

NYT MINULLA oli oikeus kieltäytyä. Oman elämän rajapyykit pitää osata asettaa. Vuosi on ollut pitkä aika - itsekkäästi on pitänyt jakaa aikaa ja jaksamista työn, politiikan, vapaa-ajan harrastusten ja omien läheisten kanssa. Kun siihen yhtälöön laitetaan vastapuolelle rajallinen ihminen, syntyy kokonaisuus jonka on oltava hallittavissa.
Vähitellen vanhetessaan sitä joutuu pala palalta luopumaan jostakin.

POHJALAISEN PÄÄKIRJOITUKSESSA vihjailtiin, että kieltäytymällä kiusaisin piiriäni. Kehuvat vielä fiksuksi: "Fiksuna miehenä hän ei sano pahasti, mutta saattaa miettiä, että siitäs saitte, tätä kerjäsitte." Näin saatoin miettiä vuosi sitten - olkoot ja tehkööt kuinka haluavat - silloin kun niitä herneitä siellä sieraimissa vielä oli.

Nyt ei ollut enää siitä kysymys. Aika vaan ajaa joidenkin tilanteiden ohi ja sillä siisti. Kuten yhtenä perusteena tuli sanottua, niin ei kannata yhdellä hevosella kisata, tarvitaan useampi ratsukko, jotta se kansanedustajuus saavutetaan.

Toisaalta olisin ollut myös liian helppo valinta juuri nyt. Hyvä kunnallisvaaleissa saatu tulos puhuu sen puolesta, että joku osa tehdystä työstä on koettu myönteiseksi.
Sitä myönteisyyttä, hyvien kokemusten, tekojen ja tulosten hyödyntämistä ei pidä piilotella. Kaikilta osin olen edelleen puolueen ja piirijärjestön käytettävissä, kun tarve vaatii. Yhteistuumin toinen toistaan tukien vaalivoitot tuottavat aikanaan myös tulosta.

VASEMMISTOLIITTO EI ole koskaan ollut vain puheenjohtajiensa varassa. Kasassa pysyttiin Siimeksen lähtiessä ja kasassa täällä pysytään vaikka Moisio ei olekaan piirin puheenjohtaja - tietenkin pysytään. Avoimen kriittisyyden ja suoraan puhumisen oikeuden pitää kuulua kaikkeen poliittiseen toimintaan.
Välillä joku kaivaa harpilla toisen nenää, mutta avoimessa pelissä haavat paranevat ja meno jatkuu kohti uusia seikkailuja.