Aikuisuuteen kasvaminen tai siirtyminen on entistä mutkikkaamman reitin takana. Aikuiseksi ajatellaan sellaista ihmistä, joka on vakiinnuttanut asemansa – koulut on käyty, perhe perustettu, asunto hankittu ja toimeentulo turvattu – toivottavaa on, että työ ja toimeentulo kulkevat käsi kädessä. Jo tuon luettelon kirjaaminen paljastaa, että aikuisuuden kirjo on moninainen – joku voisi ajatella, että ei-aikuisia ihmisiä on paljon, iältään ei niinkään nuoria, mutta muilta osin aikuisuuden merkit saattavat uupua.

Työ on yksi tärkeä elementti kohti aikuisuutta. Ennen teollistumista maatalouden piirissä oli pakko saada lapset ja nuoret osallistumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa työelämään. Tuolloin lapsiriepujen oli välttämätöntä osallistua kykyjensä ja voimiensa mukaan maatalouden erilaisiin puhdetöihin ja nuoruusiässä monet joutuivat jo oikeisiin miesten tai naisten töihin. Työn ja vastuun kautta aikuisuuden merkit saattoivat toteutua jo varhaisessa vaiheessa.

Kansakoulu avasi mahdollisuuden antaa lapsuudelle aikaa ja jatkokoulut pidensivät osan nuoruutta, ainakin niiden joiden toimeentulo kyettiin turvaamaa ilman omaa työpanosta. Vasta peruskoulun ja muiden koulutusjärjestelmien synty avasi kaikille myös taloudellisesti tasavertaiset mahdollisuudet kouluttautumiseen.

Nykyistä koulujärjestelmää pitää kehittää paremmin huomioimaan omien ja erilaisten vahvuuksien käyttöä. Kaikki eivät kykene istumaan koulunpenkillä, joillakin parasta oppimista voi olla oppiminen perinteisen kisälli- tai oppipoikamallin mukaisesti, työn ohella. Yksilöllinen lähestymiskulma mahdollistaa moninaiset ratkaisut.

Yhteiskunnan kehitys edellyttää kouluttautumista, oppimista, uuden kehittämistä. Parhaillaan se tukee nuorten mahdollisuuksia luovaan työhön, syventymistä ja paneutumista erilaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin ja osaksi yritysmaailman osaajia. Taloudellisen nousukauden aikana tähän vapauteen on panostettu, kannustettu nuoria opin tielle ja ottamaan aikanaan vastuulleen yhteiskunnan kehittämisen.

Tällainen ajattelu ja suuntaus siirtää aikuisuuteen kasvua – ikä ei yksin selitä hetkeä jolloin ihminen on aikuinen. Aikuisuuteen kasvetaan eri tahtia, itsenäinen vastuu omasta toimeentulosta, asumisesta, muista perheen jäsenistä, lapsista ja kaikkeen siihen liittyvästä. Tietenkin voi olla yksinäistä aikuisuutta, oman elämänsä herrana olemista ilman perhettä ja lapsia. Yhtenä merkkinä on kuitenkin riippumattomuus muista.

Taloudellisten vaikeuksien kautta yhteiskunnan viesti on muuttunut. Nyt halutaan selkeästi lyhentää ”nuoruuden vapauden ja luovuuden aikakautta”. Opiskelijoita kiirehditään opinnoissaan ja pyritään mahdollisimman nopeasti saamaan heidät osaksi työelämää. Nuorille tyypillistä on, että lasten hankintaa siirretään aikaan jolloin paperit ovat käsissä, ammatti, työpaikka ja vakaa toimeentulo on taattu. Nyt odotetaan, että lapsia hankintaan aiemmin, ettei naisten työurien alku oleellisesti viivästy.

Matkaa nuoruudesta aikuisuuteen kannustetaan ja toivotaan nopeaa valmistumista ja asettumista, perheen perustamista ja työelämään siirtymistä. Mutta onko sitä työtä sitten tarjolla, sellaista jolla toimeentulon voi turvata?