”Tie auki, täällä synnytetään”, huutaa taksikuski poliiseille Helsingin Kulttuuritalon edustalla. Sivukadulta oli tulossa presidentti Koivisto autosaattueineen YYA-juhliin Kulttuuritalolle. Poliisit kunnioittivat syntyvää tytärtäni tai kauhusta kankeaa taksikuskia ja pysäyttivät Koiviston saattueen. Me pääsimme jatkamaan kohti synnytyslaitosta. Kaksi tuntia tapahtuman jälkeen tytär oli osa meitä suomalaisia Koiviston valtakunnassa.

Seuraavana päivänä YYA-juhlaa vietettiin myös Neuvostoliiton suurlähetystön vastaanotolla, jossa sain olla mukana yhdessä presidentti Koiviston kanssa. Toki paljon pienemmässä roolissa. Presidenttejä olimme silti kummatkin. Koivisto ihan oikea ja minä Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton puheenjohtaja, joka ulkomailla käännettiin presidentiksi.

Meidät valittiin samana vuonna presidenteiksi. Koivisto oli myös oma ehdokas, se on ensimmäinen kerta, kun on tullut demaria äänestettyä. Elettiin ulkopoliittisesti mielenkiintoisia aikoja, myös Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita laitettiin uuteen uskoon. Poliittiset nuorisojärjestöt toimivat jonkinlaisina muutosagentteina uusia kirjauksia tehtäessä. Yömyöhään saatettiin vääntää Paasikivi-Kekkosen viitoittamasta ulkopoliittisesta linjasta, miten se milloinkin kirjataan tai mitä YYA-sopimus tarkoittaa tai miten Suomen riippumattomuus sotilasliitoista kirjataan.

Matkoja Moskovaan suomalaiset nuorisojärjestöt tekivät tämän tästä ja usein tapaamisista annettiin kirjallinen lausunto näistä tärkeistä linjauksista. Neuvostoliitossa oltiin huolissaan Koiviston valinnasta ja länsimaihin suuntautumisesta ja siksi tavoitteena oli toistaa vanhan lausumat. Kaikki muutosehdotukset aiheuttivat pitkiä neuvottelutaukoja – märkiä lounaita, kahdenkeskisiä keskusteluja.

Tulevista presidenttiehdokkaista ainakin Matti Vanhanen ja Eero Heinäluoma (mikäli ehdokkuuteen tarttuu) olivat usein eri vaiheissa osallisina näissä keskusteluissa. Meidän muiden piti monesti pelastaa Matti mitä erilaisimmista tervehdysmaljoista, kun kunnioitettava raittiusmies piti pintansa isäntien painostuksesta huolimatta.

Vanhanen oli alkuvuosina suomalaisvaltuuskunnan johdossa ja hän piti kiinni perinteisistä kirjauksista, vaikka me muut olisimme olleet valmiita jotain uutta kirjaamaan. Paasikivi – Kekkonen – Koivisto linjaa jossain vaiheessa yritettiin asetella lausuntoihin, mutta se istui huonosti. Sillä yritettiin varmistaa Suomen muuttumaton linja liittämällä Koivisto samaan litaniaan.

Muistan olleeni keskustelussa, jossa meitä vasemmistolaisia kehotettiin olemaan tarkkana Koiviston uusien avausten suhteen, olivat huolissaan Suomen suuntautumisesta länteen. Yhtenä tavoitteena oli järjestää vuonna 1985 maailman nuorisofestivaalit Suomeen. Niitä valmisteltiin reilun vuoden ajan tiiviisti poliittisten nuorisojärjestöjen ja neuvostoliittolaisten nuorisotoimijoiden kanssa. Yhtenä tavoitteena oli varmistaa Suomen asema maailmanpoliittisessa kuvassa.

Omalla nuorisojärjestöllämme oli keskeinen rooli järjestelyissä. Monia tapahtumapaikkoja ehdittiin jo varata ja valmistelutoimikunta oli jo alustavia suunnitelmia tehnyt. Tuossa vaiheessa oma sisu meni kaulaan, liikkeen sisäinen tila oli niin kaoottinen, että sen varaan ei voinut mitään rakentaa. Festarit pidettiin sitten Moskovassa vuonna 1985 ja Koivisto luotsasi Suomea.   

Harri Moisio