Pohjalainen

ARVOLAN TILA sai keveän mummonmökin varsinaisen mökin rinnalle - vierasmaja piti saada, jotta lapset ja muut sukulaiset voivat vierailla, kun puolet vuodesta tilalla asustellaan. Mökkipalikat piti saada juhannukseksi, jotta velipojalla olisi ollut jotain puuhaa, mutta tehtävä epäonnistui ja piti tyytyä kannon kaivamiseen ja kaskeamiseen.

Mökkikolut sain vasta viimeiselle lomaviikolle. Kesän kovimmat helteet osuivat ajalle jolloin pohja piti lapiolla kaivaa ja tasoitella. Jos osaa kuvitella saharamaisen pienen pölyn ja kuumuuden tuottaman janon tunteen, on lähellä sitä janon himoa mikä tuolla helteellä syntyi.

Kurkunpää huusi kuin urkuharmoni ja odotti nestettä. Hiilihapotettua vettä eri makusävyillä meni litratolkulla, eikä jano siltikään meinannut loppua.


VUOSI SITTEN kirjoitetusta rautakauppamyyjiä osoitelleesta kiuaskolumnista tuli roppakaupalla palautetta kun tarvikkeita mökkiprojektiin olin hankkimassa. Oli kuulemma jo lopputililläkin jotakuta osoiteltu? Ei kai nyt sentään mokoman kolumnin vuoksi.

Joka tapauksessa nyt sitä palvelua kyllä sai ihan joka rautakaupasta ja ihan kaikkiin tarpeisiin. Löytyi akkuporakone, löytyivät kulmaraudat, löytyivät suojamaalit (joita ei enää kuulemma edes valmisteta) ja tietty itse mökkipaketti kaikkine lisätarvikkeineen ja kuljetuksineen hienolla nosturiautolla, joka ei kylläkään mahtunut pihaan, mutta olipa pitkä nostovarsi, jolla tavarat tienposkelle siirrettiin.


PIHALLE LEVITETTIIN pressu ja sille kannettiin mökin palikat jotta palapeliä olisi sitten hyvä lähteä kokoamaan. Piha oli kaikennäköistä ja kokoista palikkaa levällään ja tehtävä näytti melkein mahdottomalle.
Vaimo alkoi ottaa valokuvia rakentamisen eri vaiheista, jotta olisi todisteet sitten jälkipolville.

Pala palalta kädetön toimistotyöntekijäkin sai mökin hahmon syntymään. Oikein vatupassin ja mittojen kanssa tuli työmaalla tantteerattua kuin parempikin työmies. Ja vaimo otti kuvia.


LOPULTA MÖKIN runko oli valmis, kattoa vaille. Tietenkin hellesäät loppuivat ja yöllä herättiin sateen ropinaan. Onneksi oli se iso pressu. Aamuyöstä sitten vetämään sitä tönön päälle, jottei sisälmys ihan kostuisi. Aamulla otettiin taas kuvia.

Pian saatiin katto tehtyä ja päällystettyä. Ja taas otettiin valokuvia, katolla oikein poseerattiin kuin paremmankin saaliin äärellä.

Saman tien mökki sai puusuojan päälleen, oikein komean kastanjan sävyn ja siitä oli hyvä ottaa taas valokuvia.


TÄSSÄ VAIHEESSA oli minun vuoroni ottaa kuvia, kun maalarimestari viimeisteli ikkunanpieliä ja sisälattiaa - otin ja ihmettelin ja otin taas. Oudon tyhjä ääni kuului kamerasta. Siis eihän siellä ollut ollut filmiä koko aikana. Päätin, että mökkiä ei tämän takia pureta - vaimo saa piirtää kuvasarjan ja minä kirjoitan.

Tasa-arvon nimissä päätettiin, että vika oli vaimon kun ei ollut sanonut minulle, että kameraan pitää laittaa filmi ennen kuin rupeaa kuvaamaan. Mitäs luuli, että olin sen filmin sinne jo laittanut!