Kunnat ovat kuntalaisia varten ja kuntien ensisijainen tehtävä on turvata ja tuottaa asukkailleen riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, varhaiskasvatus- ja koulutus, opiskelumahdollisuudet ja itsensä sivistäminen, kulttuuri- ja taide elämykset, urheilu- ja harrastusmahdollisuudet. Pelkistetysti sanoen – luoda inhimilliselle elämälle turvallinen perusta ja kehittävä kasvuympäristö.

 
Elämänkaariajattelu kunnan toimintojen hahmottamisessa avaa uusia mahdollisuuksia nähdä kulloisetkin kipukohdat. Kun ihmisen elinkaaren jakaa vauvasta vaariin ja avaa kunkin elämänvaiheen riskihetket, päästään kurkistamaan ennaltaehkäisevien toimien mahdollisuuksia ja merkityksiä.
 
Voidaan arvioida, että varhaisessa vaiheessa syrjäytynyt ihminen maksaa yhteiskunnalle pahimmillaan miljoonia euroja, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä joka väistämättä patoutuu syrjäytymisen ympärille ja saattaa jopa aloittaa uutta syrjäytymisen kierrettä. Voidaan puhua sosiaalisesta perimästä joka sukupolvesta toiseen toistaa samoja syrjäytymisen kehiä.
 
Oikeaan aikaan tehtävä riittävä puuttumisen ja väliintulon toimenpide voi olla yhtä tuloksekas kuin kirurginen operaatio jonkun sitä vaativan sairauden poistamiseksi. Sairaanhoidossa tämä on itsestään selvää, mutta sosiaalitoimen kohdalla nousee monesti armoton vastustus, koska silloin joudutaan puuttumaan pyhän perheen ja yksilön vapauden herkille alueille.
 
Perheiden tukeminen ja lasten auttaminen omille jaloilleen on haastavaa juuri tuon haavoittuvuuden vuoksi – kuinka osaat pukea sanoiksi välttämättömät ja kipeät toimenpiteet loukkaamatta?
 
Kriisihetkiä elämänkaarella voi olla useita, eivätkä ne kohdennu yksille ja samoille, vaan koskevat meitä kaikkia.
 
Vanhempien tietoisuus vanhemmuudesta kun lapsi syntyy, on ensimmäisiä hetkiä uuden kasvun kannalta. Tietenkin odotusaika ja äidin elämäntapa vaikuttaa suoraan lapsen terveydentilaan ja suoraan kustannuksiin joita sairaan lapsen erityishoito vaatii.
 
Yksi iso asia on nuoren perheen taloudellinen toimintakyky – tipahtaminen suomalaiseen köyhyysloukkuun, työttömyys ja toimettomuus voivat johtaa myös syrjäytymiseen ja perheen sisäisiin ongelmiin. Taas vaarantuu inhimillinen kasvu ja kehitys ja saatetaan tarvita hyvinvointipalveluiden tukiverkostoa. Yhteiskunnallinen vastuu on tietenkin työllisyyden ja riittävän toimeentulon turvaaminen ja näihin talkoisiin pitää haastaa myös yritysmaailma.
 
Jokainen voi samalla ajatusmallilla käydä läpi koko ihmisen elinkaaren arvioiden kunkin vaiheen riskihetket ja miettien mahdollisia ennaltaehkäiseviä toimia joilla vältyttäisiin suurimmilta ja tiedossa olevilta romahduksilta. Kaikkia ei voi ennakoida ja torjua, mutta tietoisuus antaa mahdollisuuden puutua ajoissa ja säästään inhimillistä kärsimystä ja ihan oikeita euroja.