Palkkaleikkaukset, työajan pidentäminen, eläkeiän nostaminen ja muut ihmisen arkiseen elämään vaikuttavat avaukset ovat sävyttäneet alkanutta vuotta. Osaltaan presidentti Niinistön avaus oman palkkionsa alentamisesta kiihdytti keskustelua ja rohkaisi yhä hullumpien ajatusten esittämiseen.

Keskustelun seurauksena on avattu erilaisten johtajien palkka- ja palkkiojärjestelmää. Summat ovat kuukausi- ja vuositasolla sellaisia, että tavallisen ihmisen on vaikea käsittää sellaisia summia. Mihin tarvitaan kymppitonnien kuukausipalkkaa?

Miten paljon ihminen tarvitsee elääkseen normaalia, turvallista elämää? Millaisista summista tavallinen ihminen haaveksii, jotta saisi elämäänsä riittävästi vapauden tunnetta? Koska tulee se hetki, jolloin huoli toimeentulosta ei enää paina? Mikä on ihmisen mitta?

Paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia. Ehkä jotain voi avata omaa mittaansa pohtien.

Kahden työssäkäyvän aikuisen kuukausiansiot ovat verojen jälkeen yhteensä reilu neljätuhatta. Vuorotteluvapaan aikana oma osuus on enemmän kuin puolittunut ja yhteiset kuukausitulot ovat laskeneet tuhannella eurolla. Pankin käsi käy joka palkkapäivä kassalla ja vie oman tonninsa.

Elämiseen ja pakollisiin muihin menoihin jää vastikkeen jälkeen alle kaksituhatta euroa. Kun on katto pään päällä, autot, vaatteet, mökki minne paeta, niin pääosin tuolla näyttää selviävän, mutta mitään ylimääräistä ei voi tapahtua. Nyt jo joutuu miettimään kuinka rahojaan käyttää ja pitääkö joistakin paheistaan luopua. Vihannesten ja jauhojen käyttö on ainakin lisääntynyt.

Tiedän, että on monia jotka elävät vielä niukemmilla tulolähteillä. Köyhyysrajan alapuolella on paljon kansalaisia, jotka joutuvat säännöstelemään elämäänsä monin kerroin enemmän. Pääasiallinen huoli saattaa aamulla herätessä olla mistä päivän sapuskat taikoo.

Samanaikaisesti jotkut lupautuvat pienentämään palkkiotaan tai palkkaansa sen verran mitä taas jotkut tienaavat vuodessa. Puheet ovat kahdesta ihan erilaisesta maailmasta.

Se kertoo myös sen, että elämiseen tarvittavan rahan määrällä on mittansa. Se on siinä missä ihmisen ajatus ja huoli huomisen leivästä loppuu.

Se pieni vapauden tunne, että voit ostaa syödäksesi mielesi mukaan, voit matkustaa aika ajoin lomamatkalle, voit asua tarpeitasi tyydyttävällä tasolla, voit harrastaa sinua kiinnostavia asioita ja voit vapaasti osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja vaikuttaa omiin ja yhteisiin asioihin tasavertaisesti, riittää. Sinulla on mielekäs työ tai tehtävä yhteiskunnassa. Enempää ei tarvitse vaatia.

Se raha joka jää tämän mitan yläpuolelle on tarpeetonta ja sitä käytetään myös tarpeettomaan kerskakulutukseen, sijoitustoimintaan, rahan tekemiseen, vanhuudenpäivien turvaamiseen ja omien lähisukulaisten alkavan elämän tasoittamiseen. Onhan sekin hienoa, mutta kaikki tuo ylittää sen ihmisen mitan, joka on välttämätöntä ja tarpeen.

Aito ratkaisu, jolla voidaan vaikuttaa yhteiskunnan taloudelliseen hyvinvointiin, on sen rahan verottaminen joka ylittää tuon ihmisen mitan. Oikeudenmukainen yhteiskunta jakaa tuosta ylittävästä osasta niille, joiden päivittäinen huoli on huominen leipä.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja