Eilen oli raskas päivä. Erityisen läheinen nuori tyttö haudattiin - Laihialla tapahtuneen liikenneonnettomuuden uhri. Tieto onnettemuudesta tuli 20.2 Jalasjärven vaalitilaisuuteen ja vei ajatukset suureen tyhjyyteen - järkytys pysäytti.
Yhtenä muiden kasvattajien kanssa minulla oli onni olla antamassa rajoja ja rakkautta Kiikille lähes kymmenen vuoden ajan - ehkä tärkeimmät lapsuuden ja nuoruuden ajan. Meidän tehtävänä oli palan matkaa kulkea Kiikin rinnalla turvallisina aikuisina - antaa hänelle mahdollisuuksia jalostua hienoksi nuorukaiseksi. Olla hänen äitinsä tukena tässä vaikeassa tehtävässä.
Kiikistä tuli luonteensa mukainen "tänttähäärä" joka oli iloisena ja innoissaan kaikessa mukana - utelias ja avoin kaikelle. Nuori nainen oli saanut elämänsä mallilleen - rysäys ja kaikki oli ohi.
Muistotilaisuus on koskettava - vietimme Kiikin kanssa aikaa pitkään alkuiltaan. Paikalla olis läheisten, sukulaisten ja meidän oheiskasvattajien lisäksi Kiikin nuoret kaverit Etelä-Suomesta, poikakaveri, työkaverit, kampaajat, musikki-ihmiset, ystävät - tämä kertoi Kiikistä kaiken hän oli valloittava ihminen joka - on-off - temperamentillaan valloitti ihmiset - iloisuus vei mennessään. Eräs kollega totesi miten Kiiki kesällä "valaisi" olemuksellaan koko torin. Sitä valoa ystävät ja erityisesti läheiset jäävät kaipaamaan.
Läheiset - erityisesti Kiikin äiti tarvitsee ihmisen tukea, apua selvitä vielä tästäkin takaiskusta. Sen me rinnalla kulkevat oheiskasvattajat, tukijat, aikuiset olemme Kiikille luvanneet - yritämme olla tukena hänen äidilleen ja siskolleen.
Jos mikä niin elämä on epäoikeudenmukaista - Kiiki ei kuole koskaan ikinä - hän elää meidän muistoissa. Poikaystävän sisko oli tehnyt onnettomuuden jälkeisissä tunnelmissa koskettavan laulun, joka todennäköisesti tulee elämään vielä kauan ja myös siinä elää muisto Kiikistä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.