Mistä on pienet pojat tehty?
Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista,
koiranhännän tupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty!

Vastaavasti pienet tytöt on tehty sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty. Vanhojen kansanrunojen viisaus kumpuaa kaukaa ihmiskunnan historiasta ja antaa kuvaa siitä miten eri tavalla syvällä mielissämme suhtaudumme poikien ja tyttöjen kasvun alkuaineisiin. Tuoltako paineet poikien kasvuun löytyvät? 

Lapset ovat luonnollisesti syntyessään erilaisia, jokainen toimii ja kehittyy omassa tahdissaan. Melko varmasti kaikkien vauvojen tuhisevaa tuoksua haistellaan samalla rakkaudella, sukupuolesta riippumatta. Lisäksi sukupuolen moninaisuus on tunnistettua ja tunnustettu, vaikka vauvoista puhutaan pääosin poikina ja tyttöinä.

Tässä yhteydessä pohdinnan alla on poikien ja miesten kasvu- ja kehityskulku, siksi nyt katse kääntyy lähinnä etanoihin, sammakoihin ja koiranhännän tupsukoihin. 

Pienten lasten lailla pienet pojat ovat haavoittuvia ja tarvitsevat rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Pienen pojan ei vielä tarvitse pärjätä kaikessa, jolloin liian varhainen vaatimus pärjätä omatoimisesti voi olla jopa haitaksi. Poika tarvitsee hyväksyvän äidin ja isän tai turvallisen aikuisen varsinkin uusissa olosuhteissa.

Pitää ymmärtää, että pojat ovat vauhdikkaita ja hyvin energisiä ja ehtiviä. Poikien vauhdikkuus ei ole pahuutta, pikemminkin uteliaisuutta ja uuden etsintää. Tässä touhussa sattuu ja tapahtuu. Sattumusten jälkeen pojat tarvitsevat tukea, läheisyyttä ja lohtua, pikemmin kuin kuria tai rangaistuksia. Pikkulapsia on aina suojeltava liialta stressiltä, jolloin vastuuttaminen ja vaatinen pitää olla oikein mitoitettua.

Poikien toimintaa ja tekemistä on syytä seurata huolellisesti, poikaa ei voi jättää hetkeksikään valvomatta, jolloin aikuisen on hyvä olla pojan turvamies. Miehen läsnäolo on pojalle korvaamaton, aina se ei voi olla isä, jolloin turvallinen aikuinen mies arjessa on tärkeä. Yhteinen tekeminen varmistaa sen, että poika pysyy tuttuna. Päivähoidossa, koulussa, harrastuksissa poika tarvitsee aikuisen miehen mallia.

Pienten lasten vanhemmat painivat monien kasvatusoppaiden viidakossa. Moni äiti ja isä osaa ja tietää juuri oikean ja sopivan kasvatuksen niksit luonnostaan. Osa kaipaa apua ja neuvoa varsinkin ristiriitatilanteissa. Kaikki tavoittelevat perusteita järkevälle kasvatukselle, todennäköisesti se on jotain lepsun ja ankaran välimaastossa. Vanhemman on pysyttävä aina aikuisena tilanteissa, joissa pojan toiminta aiheuttaa ristiriitoja. Kaikissa tilanteissa kannattaa säilyttää keskusteluyhteys ja ylläpitää sitä vaikeinakin hetkinä. Pojan on hyvä saada vanhemmilta palautetta ja kokea, että vanhemmat eivät vaadi täydellisyyttä.      Hyvinvoivista pojista kasvaa hyvinvoivia miehiä.

Murrosikä muuttaa poikaa joskus paljonkin ja se ajoittuu kullekin yksilölliseen aikaan. Joskus vuosienkin eriaikaisuus voi luoda ylimääräisiä paineita. Kasvatustieteilijät näkevät pääosin, että 13–14 vuoden ikä on kiihkeimmän kehityksen vaihe monelle pojalle. Tällöin on tyypillistä poikien kasvava erityistuen tarve. Käytös- ja tunne-elämän häiriöt on hoidettava varhain ja mahdollisimman tehokkaasti, huoli kasvaa häiriöiden pitkittyessä.

Poikien kyky sietää pettymyksiä vaatii tukea ja turvallisten aikuisten läsnäoloa. Aikuisten huomion puuttuminen tässä vaiheessa siirtää paineen vertaisryhmään. Ryhmäpaine vastaavasti voi johtaa nopeasti harhaan ja tuottaa riskejä arkeen. Nuori voi hoitaa masennustaan humalajuomisella, joskus rohkeus ja riskinottohalu menevät vaarallisuuksiin ja pahimmillaan rikoksiin. Valitettavan usein eritasoiset ongelmat kasautuvat yksille ja samoille nuorille.

Kasvaessaan poika tarvitsee uskoa itseensä ja halun itsenäistyä, unelmia ja rohkeutta tarttua niihin. Mahdollisuus tarttua uusiin haasteisiin on usein vain mahdollisuus, tarttumatta ne jäävät haaveiksi ja toteutumattomiksi unelmiksi. Vanhempien paikalla ja kuulolla olo rohkaisee ja ehkäisee masennusta, samoin samanhenkiset kaverit ja mielekkäät harrastukset. Valitettavan moni poika putoaa sivuun koulusta, harrastuksista ja lopulta työelämästä. Se on suuri yhteiskunnallinen ongelma – onko kyse etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista, vai ylikorostuneista poikiin kohdistuneista odotuksista?

Harri Moisio
YTM, ent. nuorisokodin johtaja