Kevätpäivän kauniina aamuna herään lintujen lauluun. Naapuripellon kurjet ovat myös palanneet ja liihottelevat äännellen ympäriinsä. Pian ojanpientareella kevätriemu puhkeaa kukkaan ja isäkurki tekee äitikurjelle sen mitä kevät omenapuulle.

Luonnon herääminen rospuuton ja kaiken harmauden ja pimeyden alta on aina yhtä suuri ihme.

Onkohan talouden kasvu ja yhteiskunnan elpyminen näiden vaalien jälkeen samanlainen ihme? Saadaanko köyhyys poistettua, tuloeroja kavennettua ja laadittua sosiaalitupo?

Ihmisten täysin oikeutettu kapina odottaa nyt ratkaisijoitaan - lupauksista on pidettävä kiinni.

Aamuteeveen talouskeskustelijat pohtivat vaalien jälkeisiä talousnäkymiä, verotusta ja uutta yrittäjyyttä, maailmankaupan suuntaa, paluuta myös tehokkaaseen Venäjän kauppaan. Keskustelijoilla oli jo valmis sini-punahallitus ja vaalien alla kovin erillään olleita verolinjauksia ja Eurooppa-politiikkaa soviteltiin yhteen.

Mielenkiintoista keskustelua käytiin talouden suunnitelmallisuudesta. Mallia haettiin Kiinan viisivuotissuunnittelusta. Perättiin pitkäntähtäimen suunnitelmia, jotta talouden heilahtelut olisivat hallittavissa ja pääomilla olisi tarkat näkymät siitä mitä tuleman pitää.

Talouden haavoittuvuus tulee kaiketi siitä, että pääomien kulku pyrkii kulkemaan voitosta voittoon. Silloin on aivan sama mitä taustalle jää tai on jäämättä. Pääomien kulkuun vaikuttaa se missä sen tuotto on mahdollisimman nopeaa ja riskitöntä. Riskibisnes saattaa johtaa epävakauteen ja pankkien kriiseihin. Siitä kärsii nyt koko Euroopan unioni ja vähän muutkin.

Talouden pitkäntähtäimen suunnittelun välttämättömyys taitaa olla väistämätön seuraus nykyisestä euro-alueen kriisistä. Mielenkiintoinen yhteys suunnitelmatalouteen tuli sairaalahoidon teknisen kehityksen selvitysten myötä. Joitakin sairauksia voitaisiin hoitaa ja korjata yhdessä pisteessä - tekniset laitteet ja erityisosaaminen antaisivat siihen myöten. Toisaalta kilpailu asiakkaista ja vastaavasti asiakkaiden vaatimukset, että kaikki erityishoito pitää antaa lähellä, ylläpitävät järjestelmää, jossa maksamme väestöpohjaan nähden liian kallista koneistoa.

Siinäpä sitä ristiriitaa. Taitaa olla koko palvelurakenteen perusongelmasta kyse?

Kuinka palvelut tuotetaan mahdollisimman edullisesti ja lähellä tarvitsijaa? Onko palvelujen tuottaminen kilpailun kohde vai kuuluuvatko palvelut hyvinvointivaltion perustukseen?

Neuvostoliitossa oli samoin kuin vielä nyt Kiinassa talouden viisivuotissuunnitelmat. Suunniteltiin tehtaita, rautateitä, avaruuslentoja ja kaikkea suurta ja kaunista. Monesti jäin pohtimaan, että eivät sitten suunnitelleet lumilapiota tai siivousvälineitä.

Varmaan koko Neuvostoliitto kaatui lopulta siihen, että tavallisen ihmisen arkinen elämä ei kuitenkaan helpottunut. Vaikka terveydenhoito, koulutus, asuminen, työ ja perustoimeentulo olivat kaikille tarjolla maksutta tai edullisesti saatavana, järjestelmä kaatui.

Väistämättä ajatus kulkeutuu ihmiseen yhteiskunnan rakenteissa. Suunnitelmatalous, kyllä, mutta aivan erityisesti suunnitelmallisuus koskien ihmisten oikeutettuja tarpeita, jossa luovuudella ja vapaalla itsensä kehittämisellä on sijansa.