Kirjoittelen tätä Arvolan tilan itse tehdyllä terassilla, on oma syntymispäivä ja alkaneen kesän ehkä kaunein päivä.

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, linnut laulavat liverryksiään, käki kukkuu ja tikka hakkaa. Paikalliset jänikset loikkivat pelloilla evästä etsien. Oravapariskunnan kuhertelu puissa ennakoi pentuetta. Nurmikko vihertää uhkaavasti ja odottaa pian leikkaajaa. Viljelyt on tehty – perunat maassa ja siemenet vaoissaan. Enää tarvitsee odottaa sorsapoikueen ilmestymistä kotilampeen. On kesä.

Kun tekee jotain riittävän ajoissa ja asioita ennakoiden, on mahdollisuus odottaa jotain uutta ja erilaista sitten myöhemmin. Mahdollisesti jotain sellaista, jota on lupa odottaa. Siemenperunoista kasvaa mukuloita, mitättömän näköisistä siemenistä porkkanoita, retiisejä, salaattia ja mitä kaikkea.

Aikanaan onnistuin polttamaan hihani kaupunginhallituksessa ja jäin pois päivittäisen paikallispolitiikan keskuksesta. Sivusta seuraaminen antaa kriittisen tarkkailijan roolin ja reitin tarkastella asioita.

Sille ei oikein voi mitään, että päästä tuppaa tulemaan ideaa ja ajatusta liiankin moneen juttuun. Nyt niillä ei tule järin usein kaupungin johtavia päättäjiä härnättyä.

Rohkeutta uudistumiseen silti tarvitaan. Vaasalaisen pormestarimallin kehittäminen on yksi niistä. Koko lautakuntarakenteen mullistaminen on enemmän kuin ajankohtaista.

Kuntalaisten suoran vaikuttamisen ja lähidemokratian keinojen etsiminen voi tuoda uskottavuutta koko poliittiseen järjestelmään. Osallistava budjetointi ja ihmisen elämänkaaren huomioivat toimielimet odottavat viljelijäänsä.

Ajatuksia pitää saada esille, jotta tulevaisuudessa on lupa odottaa jotain uutta ja arvokasta.

Oulun kuntapäivät ovat takana. Kehityksen eturintamassa kulkevien kuntaedustajien ajatuksia kuunnellessa tuli melkein hiki. Kuntien taloudellinen tila, kuntarakenteiden muutos ja tarve saada aidosti kuntalaisten mielipide kuultua ovat tuottaneet monia uudistuksia, joilla voisi olla sijansa meilläkin.

Miltä kuulostaa ajatus lautakuntien lakkauttamisesta ja siirtyminen valiokuntatyöskentelyyn? Siihen osallistuisivat kaikki valtuutetut ja varavaltuutetut, eivät muut. Kaikki valmistelu tapahtuisi näiden valiokuntien kautta ja asiat kulkeutuisivat aikanaan valtuustoon päätettäväksi.

Mitä jos ihmisten asioita hoidettaisiin kokonaisvaltaisesti ihmisen tarpeen mukaisesti välittämättä hallinnon tuomista raja-aidoista, iän tuomista siirtymistä?

Auttamistyö on usein pilkottu palasiin, jossa yksi osa hoidetaan tuolla, mutta toista joudut etsimään uudesta osoitteesta. Miksi? Ei ainakaan asiakkaan tai potilaan tarpeen vuoksi.

Voisiko Vaasassakin olla vain kolme lautakuntaa – hyvinvointi, sivistys, kaupunkirakenne? Olisiko mahdollista, että näissä kyettäisiin hoitamaan omina kokonaisuuksina lasten ja nuorten asiat, työikäisten ja vanhusväestön asiat?

Löytyy kuntia ja malleja, joissa on rohkeasti ryhdytty uusien hallintorakenteiden mullistamiseen. Parhaat ja onnistuneet ratkaisut on helppo napata omiksi, mutta ilman yhteistä pakertamista ei synny tulosta. Voi muuten käydä kuin käenpesässä – vieraat syövät meidän eväämme ja vievät vielä siemenperunatkin.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja