Pohjalainen  18.04.2007

"MILTÄ TUNTUU hävitä kansanedustajan paikka 25 äänellä", kysytään yhä uudelleen.
Ainut vastaus, jonka olen löytänyt on - tyhjältä!
Ystävät, jotka eivät jaksaneet uskoa, että paikka olisi noinkin lähellä, puhkuvat ja kiroilevat. Joku surkuttelee tietävänsä ainakin sata kaveriaan, jotka nukkuivat sunnuntain 18.3.
Itsekin tiedän muutamia, jotka eivät viitsineet lähteä kun oli niin paska keli ja pitkä matka sohvalta äänestyskoppiin.

USKOINKO ITSEKÄÄN mahdollisuuksiini?
Vielä syksyllä olin kahden vaiheella, lähteäkö mukaan vai ei. Taustalla oli käyty keskustelu vaaliliitosta vihreiden kanssa. Puhuttu ja kumottu vaihtoehto.

Vasemmistoliitto lähti omillaan hakemaan edustajapaikkaa. Silloin usko horjui. Mahdollisuuksiin uskoin vasta ennakkoäänestyksen kynnyksellä. Kaikkien ehdokkaiden hyvä työ ja kentältä saatu rohkaiseva palaute ja yli puoluerajojen tullut kannustus antoivat luottamusta ja näkyä onnistumiselle.

Omassa tekemisessä oli varmaan paljon puutteita. Saattaa olla paha kun ei kehtaa tehdä ihan kaikkea. Valmentamani naisjoukkueen nimiä ja osoitteita kyselivät muun muassa Håkan Nordmanin tukijoukot, minä kun en halunnut heille muuta kertoa kuin, että muistaisivat käydä äänestämässä - aivan sama ketä kunhan kävisivät.

Mieluusti jätin kaikki työssäni ja toiminnassani syntyneet yhteydet rauhaan, jokainen tehkööt ratkaisunsa tahollaan niin kuin parhaaksi näkevät.

EPÄOLENNAISUUDET, pinnallisuus, draamat näyttelevät aivan liian suurta osaa vaaleissa. Aivan sama mistä puhutaan, kunhan puhutaan. Puusuksilla hävitty kulta tai virolaisnaisen kanssa käyty kärhämä on yhtä suuri meriitti ja julkisuusarvo, joka vie eduskuntaan.

Olisiko äänestyslipussa suudelmalla ympyröity numero vihjeenä, että draamakin olisi seuraaviin kisoihin tarjolla? Vai olisiko syytä pitäytyä asialinjalla?

Huumori toki kuuluu vaalitaisteluun: Moision-Katajamäen yhteinen tempaus teki meistä pikkukakkosen karvakuonot: Ransu ja Eno-Elmeri.
Miapetran perässä kulkivat Tiku ja Taku, demareiden Uhlgren ja Ruostetoja. Heiltä puolestaan sain liikanimen Iso Paha Susi. Sairaalakeikalla Heimo Hokkanen oli ilmetty makkaramestari herra Snellman valkoisessa takissaan.

MERKITTÄVÄ TEKIJÄ oli Pohjalaisen kokoama Team Vaasa, joka loi perustaa kaikkien halukkaiden vaasalaisten ja mustasaarelaisten vaalityölle.

Tältä alueelta piti koota mahdollisimman paljon ääniä omille. Vasemmistoliiton ehdokkaiden osalta tavoite onnistui hyvin. Vajaat kuusi prosenttia vasemmistoliittoa äänestäneistä vaasalaisista antoi äänensä kaupungin ulkopuolelle.

Ennakkoäänet lupailivat paikkaa. Pahinta oli toppuutella tukijoiden intoa. Onneksi osasin varautua myös toisenlaiseen tulokseen.

Lehdon Tainalle kävi edellisissä vaaleissa samoin. Ennakkoäänten jälkeen paikkaa luvattiin, mutta äänet eivät riittäneet loppumetreillä. Vasemmistoliiton kannattajat ovat yleensä aktiivisia ennakkoäänestäjiä ja siksi alkutilanne näyttää helposti liian hyvältä.

ENNEN VAALEJA ilmoitin näiden vaalien olevan viimeiset sellaiset.
Saatu äänimäärä tekee nöyräksi. Erityisesti vaasalaisten mahdoton tuki velvoittaa jatkamaan. Se antaa mieltä ja yritystä poliittiseen vaikuttamiseen. Yhteistyöllä pitää tartuttua paikallisiin ongelmiin.
Kaupungin lapset, lapsiperheet, yksinhuoltajat, yksineläjät, opiskelijat, nuoret, työttömät ja nyt erityisesti vanhukset odottavat viisaita ratkaisuja.

Harri Moisio