Pohjalainen lauantai 12.12.2009

Joka ikisessä työyhteisössä on hommissa veljekset Joku ja Kuka. Varsinkin sellaisessa tilanteessa jolloin organisaatiossa tapahtuu muutoksia. Rakenteita ja vastuualueita jaettaessa uudelleen työyhteisössä kuhisee aina. Samalla veljekset asettuvat taloksi ja ryhtyvät hommiin.

Kuka on multipersoona, jolle on delegoitu kaikki työyhteisöjen tekemättömät työt. Hänen peräänsä huudetaan, "eikö Kukaan ole tehnyt?"

Joku on yhteisöjen nöyrä palvelija joka alistuu aina tekijän rooliin-tulee käsitys, että Joku kyllä tekee. Joku asiat aina unohtaa tai delegoi ja on ensimmäinen joka huutaa: "Eikö Kukaan ole taaskaan tehnyt?!"

Muutoksen myllerryksessä varmaakin Joku on aluksi tosi aktiivinen. Tehtäviä jaetaan sinne tänne, kiireen keskellä huudetaan Joku paikalle. Asiat ryöppyävät ilmoille ja etsitään, josko Joku voisi tehdä ja tietty Joku lupaa-tai niin luullaan ja uskotaan. Tilanne rauhoittuu, homma on hanskassa.

Joku kahmii itselleen hommia ja tilanne saattaa olla pitkään rauhaisa. Pian hommiin tulee paljon näkymättömämpi ja vaatimattomampi Kuka. Seuraavissa palavereissa käydään läpi sovittuja asioita ja muistellaan kenen mitäkin piti tehdä, "kyllä Joku lupasi sen ja sen tehdä."

Eikö Kukaan ole tehnyt! Siinä avuton huuto, kun sovitut asiat ovat jo kivillä. Jos Joku hoksaa, että tämä olisi hänen pitänyt itse hoitaa, on viisasta laittaa huulet hämmennyksen ymmyrkäisiksi ja taivastella muiden mukana-voi voi, eikö Kukaan ole sitä huomannut tehdä?

Joku Kuka voi häpeissään tunnustaa-silloin ollaan jo hyvällä tasolla. Työyhteisö saattaa pelastua.

Kun organisaatio saadaan ajan tasalle ja ihmiset tietävät kukin vastuunsa ja osaavat vastuun ottaa, jakaa töitään ja tukea toinen toistaan ja ratkoa vaikeat kysymykset yhteistuumin, silloin Joku ja Kuka saavat potkut. Palkkanauhasta toivoisi näkevänsä, että tili olisi parempi veljesten potkujen jälkeen. Hyvin toimivan työyhteisön soisi saavan siitä ansionsa mukaisen palkkion.

Pääosin veljekset tekevät hommia ilman palkkaa-ei ainakaan palkkaliuskoja noilla nimillä näy. Veljekset leijuvat aaveena työyhteisöjen yllä ja ovat valmiina hyökkäämään aina kun sekasorto antaa siihen hiukankin tilaa. Itsestäänselvyydet kun eivät toteudukaan, niin Kuka ilmestyy heti ja jos ei muuta niin taas saa Joku hommia. Tarkkana pitää olla.

Järjestöelämässä veljekset kuuluvat jo kalustoon. Varmaan heillä on kaikkien puolueiden jäsenkirjat-kunniajäseninä he varmaan ovat monessa yhdistyksessä. Monesti kokouksessa saatetaan jopa päättää, että Joku tekee ja valmistelee asian-vaan ei muisteta Kuka.

Järjestöissä on usein tekijäpulaa. Monesti yhden sun toisen mielessä saattaa pyöriä hienoja ajatuksia ja uusia ideoita toiminnan tehostamiseksi. Jos ajatuksesi menet ääneen esittämään ja erehdyt sitä ponnekkaasti perustelemaan, niin on sata varmaa, että sen toteuttaminen jää Sinun varaan. Kukaan ei kunahda.

Kokousten jälkeen on paljon selkään taputtelijoita ja innokkaita kannustajia. Joku saattaa luvata apuja mahdollisiin projekteihin, mutta saattaa sitten jäädä unohduksiin kun apuja tarvittaisiin. Ihmetellään sitten kun Kukaan ei eväänsä liikauttanut ja hieno ajatus kaatui tekijäpulaan.

Veljesten touhu saattaa sotkea jopa valtiovallan arkea. Joskus Joku kutsuu sotilaita kesken rauhan operaatiota kotiin ja siitä taas Kukaan ei tiennyt mitään. Nytkin kysytään, että Kuka on vienyt Suomen toisen lautasen EU:n ruokapöydistä. Kuulostaa siltä, että Joku on soittanut Ruotsiin ja nyt Joku on viemässä itse presidentin lautasen ja tuolin.

Onkohan se niin, että veljekset ovat myös toistensa vihollisia-aina syypää on JompiKumpi, mutta se onkin jo toinen tarina, tarina siamilaisista kaksosista.