Luonnonvarojen ehtyminen, maapallon rajallisuus, ihmiskunnan kulku kohti lopullista tuhoaan pakottaa välttämättömän vaihtoehdon etsintään. Suomalaisten kulutustason ja ekologisen jalanjäljen ulottaminen koskemaan kaikkia maapallon asukkaita tarkoittaisi nelinkertaista maapalloa, jotta ihmiskunnan tarpeet tyydyttyisivät. Meillä on vain yksi!

Pekka Himanen on päässyt luupin alle, ja hänen tulevaisuustutkimuksensa on tuomittu jo alkuunsa. Oltiin mitä mieltä tahansa tutkimushankkeen oikeellisuudesta, avoimuudesta tai kalleudesta, kannattaa aluksi lukea ajatuksella Sininen kirja.

Otsikoiden kautta voi ymmärtää sen ajankohtaisuuden. Kestävä ekologisuus, kestävä hyvinvointi, kestävä talous, Suomen kestävän tulevaisuuden malli ja lopulta kehityksen päämäärä: Arvokas elämä.

Vaikka kaikista asioista tai näkökulmista ei olisikaan samaa mieltä, on Himasen kokoama vihkonen lukemisen arvoinen.

Luin ”käsittämättömiä lauseita sisältävää fraasikokoelmaa” suurella mielenkiinnolla ja sattumoisin ennen kuin Sininen kirja tuollaiseksi luokiteltiin.

Yritin nyt uudelleen etsiä niitä käsittämättömiä lauseita, joissa ei ole päätä eikä häntää, joista Uusikylä kolumnissaan mainitsi.

Teksti on edelleen mielenkiintoista, ajatuksia herättävää ja ehdottomasti ajankohtaista ja tarpeellista keskusteltavaa.

Ei tietenkään ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun väärin sammutettu, virheellisten menettelyjen kautta saatu etu tuomitaan ja tuotos, ”käsittämättömät” sanat, heitetään unohduksiin.

Puolusteltavaa ei löydy tavasta, jolla Himanen tutkimushankkeensa sai. Lisäksi ihmisten kateellisuutta ruokkii hankkeesta maksettava ruhtinaallinen palkkio.

Vasemmisto valmistautuu kesän puoluekokoukseensa ja yhtenä ohjelmana on valmisteilla Punavihreä asiakirja. Se on kuvaus punavihreästä tulevaisuudesta ja reittejä sen saavuttamiseksi. Punavihreä asiakirja keskustelee Himasen Sinisen kirjan kanssa, on osa vuoropuhelua jota tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen vaatii.

Joka tapauksessa kyse on ihmiskunnan tulevaisuudesta, maapallo ei riitä meille tällä menolla. Köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät, köyhyys synnyttää rikollisuutta ja maailman mitassa sotia.

Yhteiskunnan eriarvoistuminen rikkoo kansankotimme sielun ja ruumiin.

Hyvinvoinnin jakaminen, oikeudenmukaisen ja kaikille mahdollisuuksia antavan yhteiskunnan rakentaminen voi olla vaihtoehto. Se edellyttää taloudellisten rikkauksien uusjakoa. Uskallusta antaa valtaa kansalle ja oikeuksia olla päättämässä kaikista heitä koskevissa asioissa.

Mitä on arvokas ja hyvä elämä? Miten annetaan kaikille ihmisille tasavertainen mahdollisuus sen toteuttamiseen? Löytyykö uutta luovasta kehityksestä elementit joilla säästetään maapallon rajallisia luonnonvaroja? Siinä ainakin osa niistä kysymyksistä, joita aamukahvia juodessa olisi itseltä ja kumppaneilta hyvä kysyä.

Asiaa voi lähestyä ainakin niin, että mitä tästä kaikesta jää kun tulee aika jolloin oma aika loppuu? Jospa osaisi jakaa aikaansa ja elämäänsä läheisilleen, antaa muistoja ja hyviä hetkiä, tuottaa arvokasta elämää.

Jotain sellaista mitä itse muistaa omasta lapsuudestaan.