perjantai 04.07.2008

TAISI OLLA jo viides yhteinen juhannus peräkkäin, kun pikkuveli vaimoineen oli sitä viettämässä aurinkoisessa yössä täällä Arvolan tilalla. Yleensä juhannukseen liittyy ähky syöminen, saunominen ja kevyt viihdejuominen. Jalkapallon arvokisat ovat nyt pari kertaa tuottaneet myös kisastudion grillipaikalle, eikä emäntäväkikään ole sitä vastustellut.

Tämä juhannus teki poikkeuksen saunomisen osalta - kiuas laukesi lopullisesti juuri juhannussaunaa lämmitettäessä. Vanha kiuas oikkuili ja puhki palaneesta pesästä tuprusi kitkerää savua. Saunaan piti päästä hinnalla millä hyvänsä. Vaikka saunakivet eivät kovasta yrityksestä huolimatta kunnolla lämminneet, tuli peruslöylyt saatua ja ruumiinpesu suoritettua.

Heti juhannuksen jälkeen tuli kiuas revittyä pihalle, ja ei kun rautakauppaan uutta hankkimaan. Speden vanha sketsi rautakaupan myyjistä tuli mieleen kun paikallisissa kiertelin. Kiukaita sai katsella ja tutkailla kaikessa rauhassa, eikä ensimmäinenkään rautakauppias - nykyinen myyjä - vaivautunut toistensa seurasta kiuasostajaa lähestymään. Eräässä myymälässä myyjien ryhmästä yksi irtosi ja lähestyi, mutta kiepsauttikin itsensä oikealle kohti toista käytävää. En varmaan ollut riittävän nokinen kiukaanostaja.

NOUTOPUOLELTA LÖYSIN nuoren miehen, joka melkein vaivautuneena totesi, että myymälän puolelta on varmaan aika vaikea saada myyjää esittelemään. Hänen kanssaan sitten tutkittiin kiukaan koodit ja haettiin hallista auton perälle. Laastit ja muut tarvikkeet matkaan ja kiukaan heivaaminen paikoilleen. Yksikseni kiuasta kantaessani mietin, kuinka kiukaassakin voisi olla krivat mistä ottaa kiinni. Sentti sentiltä se paikoilleen kuitenkin meni.

Sitä kun kuvittelee olevansa fiksu, niin kaikki käyttöohjeet tulee luettua jälkikäteen, vasta kun tulee jotain ongelmia. Innoissani olin jo hetimiten saunaa lämmittämässä. Kauhea katku nousee ja pienet perkeleet kirpoaa suupielestä - juhannussauna tuli mieleen. Piti kaivaa käyttöohjeet. Siellä kerrottiin, että kaksi - kolme pesällistä olisi suotavaa polttaa ensin ilman kiviä ja vielä ehdotettiin, että ensipolton voisi tehdä ulkona. No, puolikuumia kiviä noukkimaan ja tuuletus päälle. Yöllä sitten saatiin saunottua.

MÖKIN NURKASSA on aikansa jyrissyt ja korissut jääkaappi, joka on ollut uusi varmaan 1970-luvulla. Monena kesäyönä piti käydä kopauttamassa sitä kylkeen, että korina loppuisi. Lopulta käytiin hakemassa uusi ja rauhaisia öitä häiritsee enää luontaiset korinat. Jääkaappi ostettiin niin nopeasti, että myyjä ei ehtinyt juurikaan kehua kaappia - siinä oli sellainen mitä haettiin.

Yleensä kun jotain kodinkonetta, huonekalua tai muuta käyttövempainta on hankkimassa, niin myyjä aikansa esiteltyään kertoo viimeisenä keinonaan, että kyllä se on hyvä, koska hänellä itsellään tai kaverillaan on aivan samanlainen ja hän on siihen erityisen tyytyväinen. Ainakin meillä lähes kaikki koneet löytyvät myös myyjien lähipiiristä.

SITÄ ON kaiketi niin köyhän ja tavallisen nenänkaivajan näköinen, että joskus ostoksilla saa ihan rauhassa katsella ja tutkailla eikä myyjät katso edes päälle. Toisaalta se on ihan hyvä silloin kun on aidosti vain tutkailemassa, mutta silloin kun oikeasti on jotain hakemassa, niin paljon ärsyttävämpää tunnetta saa hakea, kun ketään ei kiinnosta. Tulee käännyttyä kaupasta ulos.

On myyjille tietenkin vaikea arvata onko asiakas vain katselemassa vai oikeasti ostamassa. Varmaan joitain kuvakkeita olisi hyvä olla myymälöissä - voisi saada lipukkeen joka kertoisi, että olen vain katselemassa tai olen hankkimassa sitä tai tätä. Ei myyjän tarvitsisi asiakkaiden olemuksesta päätellä ostohaluja tai ostokykyä.