Suomen nykyinen maaperä on ollut tyhjää täynnä ja jään peittämää. Maan vapautuminen jäisestä kohmeesta mahdollisti kansojen vaelluksen myös näille karuille seuduille – kalasaaliiden ja riistan perässä. Tuolloin itsenäisyyttä oli lähinnä oman elinympäristön hallinta. Lastujen löytäminen virtaavasta vedestä oli ensimmäinen huoli itsenäisyyden menettämisestä. Jossain oli naapuri.

Ruotsalaiset uskonmiehet hakivat tunnustellen ja päitään menettäen uusia maa-alueita isänmaalleen. Naapurit tulivat ja ottivat hallitakseen sen vähäisen kansakunnan, joka täällä kalasteli. Itsenäisyys oli ja meni. Valtiokoneisto, lainsäädäntö ja hallintajärjestelmät tuotiin naapurista.

Joskus tulee törmättyä hurrivihaan. Voisivatko sen juuret löytyä vanhoista valtasuhteista, nuijasodan traumoista?

Suomen tanner on sodissa rymissyt usean vuosisadan aikana. Välillä veli venäläinen oli kaappaamassa Ruotsilta alueita ja taas toisinpäin. Suomen alueella rajalinjoja on vedelty pitkin ja poikin meiltä paljon kyselemättä. Itsenäisesti ja omin päin ei ole rajaneuvotteluja juuri käyty ennen viimeistä maailmansotaa. Siinäkin häviäjän roolissa.

Tänä vuonna juhlitaan Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Harvemmin on tullut ajatelleeksi, että ennen sitä oltiin yli 100 vuotta venäläisiä, suurvenäläisessä mielessä. Suomella oli autonominen ja varsin itsenäinen rooli osana Venäjää. Hallinto, lainsäädäntö ja monet käytännön määräykset tulivat tsaarin hallinnosta.

Osaksi venäläistä valloituskulttuuria ovat aina kuuluneet väestönsiirrot ja alueiden venäläistäminen kielen avulla. Se on ollut osa valtapolitiikkaa tsaareilla, Neuvostoliitossa ja myös nyky-Venäjällä. Olihan Vaasakin Nikolainkaupunki.

Välillä sykkivää ryssävihaa voi johdattaa menneisyydestä, jo isonvihan aikaisista ihmisryöstöistä ja Venäjän vallan aikaisista toimista. Elävä sanonta kuluu edelleenkin: ”Kyllä Siperia opettaa”. Syystä, ja joskus melkeinpä syyttä, rangaistuksena oli karkotus Siperiaan. Erityisesti täällä Pohjanmaalla ryssäviha ja kommunismi yhdistetään yhdeksi samaksi viaksi. Sitä saa nahoissaan tuntea aika ajoin ihan tavallinen, hyvää tahtova vasemmistolainen.

Utopioita on aina kirjoitettu ja niistä haaveksittu. Joku puhuu paratiisista tai jostain muusta taivaallisesta ihannemaasta, jossa kaikkien tarpeet tyydytetään ja ihmisten on hyvä olla sovussa kaikkien luomakunnan eliöiden kanssa. Toiset puhuvat vastaavasta maanpäällisestä paratiisista, jossa ihmiset voisivat keskenään elää sopusoinnussa. Kommunismi on yksi tällainen teoreettinen ihannemalli, jonka naapurit mokasivat.

Itsenäisen Suomen kriittisimmät hetket ulottuvat 100 vuoden päähän. Venäjän vallankumous lupasi Leninin sanoin Suomelle itsenäisyyden. Suomessa olleet venäläissotilaat eivät olleet enää tsaarin vallassa, vaan ilman päällystöä sekasorrossa olevia sotilaita. Osa valmis liittymään vallankumoukseen, osa ei. Nämä riisuttiin helposti aseista – he halusivat pääosin kotiin.

Suomi oli 1918 jo itsenäiseksi tunnustettu valtio. Mutta jääkäriliikkeen kautta yhteys Saksaan avasi heidän sotajoukoilleen tien puhdistamaan Suomea punaisista. Sama yhteys oli vaatimassa Suomelle myös kuningasta, joka ehdittiin jo valita. Itsenäisyysmieliset voittivat, ja Suomi säilytti itsenäisyytensä.

HARRI MOISIO
Vaasalainen nuorisokodin johtaja