Kouluilla järjestettiin tanssiopetusta, parien piirileikkiä ja tietystä hyvistä tavoista varmaan puhuttiin, etiketeistä sun muista.

Nuorisokodin nuoret ovat yleensä olleet innoissaan saadusta kutsusta ja useampana vuotena juhliin on valmistauduttu. On innostettu arkoja nuoria tarttumaan tilaisuuteen ja voittamaan jännityksensä.

Monesti kannustavien puheiden päätteeksi on päästy pukukauppaan, pojille sovittamaan valkoista paitaa ja kravattia. Tytöt ovat pääsääntöisesti muotitietoisempia ja oman tyylin tanttu on joskus kiven takana.

On aikoja ja on tapoja. On nuoria, jotka kieltäytyvät osallistumasta mokomaan juhlaan syystä tai toisesta, pääosin kutsu otetaan kuitenkin vastaan kunnianosoituksena, vaikka tehdylle koulutyölle ja kannusteena tulevaisuuden opintielle.

Näin ainakin uskon ajatuksen osin lähteneen koko tilaisuuden järjestämiselle.

Ensimmäistä kertaa törmäsin tilanteeseen, että joidenkin nuorten osallistuminen tilaisuuteen kiellettiin. Rehtorin mahtikäsky pysäytti erään nuoremme juhliin osallistumisen loppumetreillä.

Asusteet oli hankittu, ujous oli voitettu ja jännityksellä odotettiin tilaisuutta muiden kutsuttujen nuortemme kanssa. Toiset oppilaat lähtivät vastaanotolle, hänen oli tyytyminen tavalliseen koulupäivään.

Joskus on tekijöitä, jotka varmasti ainakin nuorisokodin henkilöstö voi hyvin ymmärtää, mutta nyt ei ymmärrys riittänyt. Kiellon tehneellä rehtorilla on varmasti hyvät perustelut. Todennäköisesti hän ymmärtää ja tietää nuoren herkän ja haavoittuvan sielun kipukohdat.

Toivottavasti tällä päätöksellä ei kaiverrettu korjaamattomia haavoja auki. Itsetunnoltaan haavoittuneiden haavoittaminen tuntuu vaan niin epäreilulta.

Erityisoppilaiden kohtelu voi joskus olla arveluttavaa. On aikoja, jolloin nuorisokodissa olleen koululuokan oppilaita ei pyydetty jäämään koulun joulujuhlasta pois, mutta ei pidetty pahana, jos opettaja olisi keksinyt jotain muuta puuhaa juhlan ajaksi – ehtiihän ne todistukset sitten myöhemmin.

Erityisoppilas voi ottaa joskus silmiin ja korviinkin. Se, että oppilas on erityisluokalla, voi johtua monesta syystä. Tavoitteena pitäisi tietenkin olla oppilaiden integroiminen ikäistensä tai luokkatasonsa mukaiseen opetukseen ja antaa siinä ympäristössä riittävä apu, että hän selviää.

Siihen myös Vaasa on saanut valtiolta tukea. Koulujen ryhmäkoot pitää pitää riittävän pieninä jotta oppilaiden opettaminen ja ohjaus onnistuisi mahdollisimman hyvin.

Joskus nuoren elämäntilanne voi olla niin vaikea, että asiat pitää saada laitettua tärkeysjärjestykseen. Silloin koulu voi olla toissijainen. Tiedän, että opetuspedagogisiin ajatuksiin ja opetussuunnitelmien syövereihin uppoutunut opettajakaarti lynkkaa minut näistä sanoista, mutta siitä vaan.

Joskus ensimmäisellä sijalla on elämä. Jos itsetuhoisuus on saanut tai saamassa otteen, on nuori ensin saatava kiinnostumaan itsestään. Kun peilistä katsovaa kuvaa voi katsoa silmiin, tunnistaa itsensä kipuineen, vasta sitten avautuu muut reitit kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.