”Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät”, on monesti siteerattu lause tilanteissa, joissa on tullut tyrmätyksi hyvien ja vilpittömien tavoitteiden äärelle. Näin myös meillä.

Valtuuston valtapuolueet ratkoivat taas kerran vaasalaisten tulevaisuuden suunnan tuleviksi vuosiksi. Lasten, nuorten, perheiden ja vähävaraisten puolesta puhuminen kaikui kuuroille korville. Lastensuojelun arjesta puhuminen nostatti omat tunteet pintaan, mutta eipä silläkään ollut mitään merkitystä tässä kylmäksi käyneessä ilmapiirissä.

En käsitä mikä tuossa ennalta ehkäisevän työn ymmärtämisessä on niin vaikeaa. Siinä vaiheessa, kun korjaavan työn yksiköt ovat täynnä, ollaan jo myöhässä.

Hölmöjen päätösten tekemistä on vaikea antaa anteeksi. Toki korjaavaan työhön annettuja resursseja pitää tarkastella myös suhteessa ennakoiviin ratkaisuihin. Yhtä lailla korjausvelkaa kertyy niin ihmisten hoidossa kuin rakennuksissa ja muussa infrassa.

Rakennuksia pyritään rakentamaan niin, että ne kestävät eivät homehdu ennen aikojaan. Ihmisten hoidossa tämä tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalveluiden, koulutuksen, lasten ja nuorten harrastusten ja varhaisen tuen huomioimista päätöksenteossa.

Raskaan lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon tarve on rajusti lisääntynyt Vaasassa. Se näkyy hoitoyhteisöjen arjessa, kouluissa ja kaikkialla, missä lapsia, nuoria ja lapsiperheitä kohdataan. Päiväkotien arjessa korostuvat pienten lasten aikuisten nälkä ja yksilöllisen kohtaamisen tarve.

Silti kasvatamme ryhmien kokoja ja rajaamme lasten oikeutta päivähoitoon ja vaikeutamme perheiden tilannetta monimutkaisilla aikatauluilla.

Kouluilla perätään pienempiä opetusryhmiä ja tehokkaampaa tukiopetusta. Nuorten harrastustilat, kokoontumispaikat ja ohjattu toiminta kaipaavat paljon parantamista ja yhteistyötä niin nuoriso-, sosiaali- kuin koulutoimenkin kanssa.

Yhteisöllisyyden rakentaminen taitaa olla ainut keino pelastaa nuoremme oikeille urille.

Tässä työssä voimme ottaa opiksi Islannissa aloitettua toimenpideohjelmaa. Tästä aiheesta Jan Vilén julkaisi artikkelin Hesarissa 15.11. otsikolla: ”Kotiintuloaika alle 16-vuotiaille, alaikäisten humalajuomisen dramaattinen syöksy – Islannin loistava jalkapallomenestys on suuremman muutoksen sivutuote”.

Artikkelissa todetaan, että Islannissa vielä 1980- ja -90-luvuilla humalahakuinen juominen ja huumeet olivat ongelma etenkin maan pääkaupungissa. Vuonna 1998 tehtyyn kyselyyn vastanneista 15–16-vuotiaista peräti 42 prosenttia sanoi juoneensa itsensä humalaan. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan luku on vuonna 2017 enää 5 prosenttia.

Ensimmäinen kohta muutoksessa oli valtakunnallisen kotiintuloajan määrittäminen. Kaikkien alle 16-vuotiaiden tulee olla poissa kaduilta kello 22:een mennessä.

Toinen asia on vanhempien sitoutuminen tarjoamaan terveellistä elämää lapsilleen. Kolmantena tulee lapsille ja nuorille merkitykselliseksi koetun tekemisen tarjoaminen.

Neljäs kohta on päätösten perustuminen faktoihin. Nuoret täyttävät joka vuosi kyselyn, jotta toimintaa osattaisiin viedä oikeaan suuntaan.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, on päättäjien tuki.

Reykjavik käytti viime vuonna noin sata miljoonaa euroa nuorten harrastusmahdollisuuksien parantamiseen. Youth in Iceland -ohjelma on artikkelin mukaan käytössä 35 eurooppalaisessa kaupungissa.

Jospa Vaasa olisi se 36. eurooppalainen kaupunki, joka jalkauttaisi ohjelman keskuuteensa.