Betoniin hakattu kolmikanta, RKP-SDP-kokoomus, kaupungin johdon valinnassa haluttiin murtaa. Tämä oli tehtyjen ratkaisujen yksi lähtökohta. Pitkään ja hartaudella tehty hallinnonuudistus edellisellä valtuustokaudella kaatui juuri tuohon betoniseen sopimukseen. Tuolloin varsinainen uudistus kaatui ja valittiin poliittisin perustein apulaiskaupunginjohtajat - toinen RKP:n ja toinen SDP:n nimeämä.

Osa veteraanivaltuutetuista ja RKP:n valtuustoryhmän enemmistö vastusti nyt toteutuvaa hallinnon uudistusta ja apulaiskaupunginjohtajista luopumista. Vaalien jälkeen ilmapiiri oli kuitenkin muuttunut ja valtuustosta löytyi lopulta selvä enemmistö uuden johtamisjärjestelmän taakse. Vaasassa siirryttiin yhden kaupunginjohtajan malliin.

Useat valtuutetut ovat liputtaneet puheissaan kyvykkäiden ja pätevien johtajien puolesta, jotka vielä olisivat ansioituneita tehtävissään, yhteistyökykyisiä ja selkeästi osoittaneet kyntensä johtamisessa. Ihmisten ja asiantuntijoiden johtaminen on varmaan näinä aikoina tärkeämpää kuin pelkkä asiajohtaminen?

Paljon tunnollisemmin ei tehtäväänsä voi hoitaa kuin teki tuo parjattu valintatoimikunta avustajineen. Näin väitän, vaikka itse olin siinä mukana, tai juuri siksi kun tiedän miten asiassa edettiin. Matkan varrella yksi jos toinenkin joutui luopumaan mieleisestään ehdokkaasta ja yhteistuumin haettiin parasta. Se miten päädyttiin juuri kuuteen - eli kaksi yhtä tehtävää kohden - on yhtenäisen sovittelun tulosta. Luku olisi voinut olla seitsemän vaan ei kahdeksan.

Pohjalaisen pääkirjoitus (17.11.2010) pyrkii tekemään valintaprosessista RKP:n tappion ja kokoomuksen voiton. Näen, että tämä oli voitto poliittisista virkanimityksistä ja siinä mielessä RKP:n tappio, koska se ainoana puolueena oli vahvasti edustamassa mandaattiajattelua - RKP:n piti saada nimeämänsä ehdokas valittua.

Olen itse kahteen kertaan joutunut väistymään poliittisen värini vuoksi mieluisasta tehtävästä. Omaa koulutustani tai osaamistani on pidetty tehtäviin kelvollisina, mutta on valittu toisin. Väriäni en silti vaihda, kelpaan sellaisena kuin olen tai olen kelpaamatta. Nykyiseen tehtävään sentään valittiin väristä huolimatta, silloin - yli 20-vuotta sitten - osattiin nähdä punavärin taakse.

On väärin, että Pohjalainen yrittää sysätä tehdyt valinnat yhden puolueen voitoksi, varsinkin kun kaikki valitut kertaavat olevansa puolueisiin sitoutumattomia. Jokainen laskukykyinen näkee mitä viisi yhdessä rintamassa seisovaa valtuutettua voivat saada aikaan, ratkaisevalla hetkellä heidän valintansa kääntää vaa'an puoleen tai toiseen. Yhden kaupunginjohtajan malli ja toimialajohtajien kaarti on ollut Vasemmistoliiton näkemys jo kauan - siinä vaan on aiemmin hävitty.

Demokratian korostaminen, valtuuston ja muiden luottamuselinten roolin vahvistaminen päätöksenteossa on tulevaisuutta, jota kohti tulee kulkea.

Asioita valmisteleva virkamieskoneisto tarvitsee suoran ja toimivan yhteyden luottamusväkeen - hyvä asioiden valmistelu vahvistaa myös valtuuston roolia.

Jospa päästäisiin keskinäisestä nokittelusta aitoon vuoropuheluun kaupungin ja seudun kehittämiseksi.

Pohjalaisen kolumni