Poliittisen nuorisojärjestön erilaisissa tehtävissä tuli toimittua paikallisesti ja lopulta tie vei Helsinkiin, järjestön puheenjohtajaksi. Tällöin kyse oli innokkaista, uutta luovista nuorista, joita itsekin edustin. Yhdessä muutettiin maailmaa paremmaksi.

Hyppy suureen tuntemattomuuteen tapahtui, kun siirryin lastensuojelun tehtäviin Helsingissä. Yhtäkkiä olinkin tekemisissä nuorten kanssa, joita ei kiinnostanut mikään. Itse olin jo lapsellinen ja siis aikuinen.

Ainut keino saada nuoret mukaan johonkin tekemiseen oli se, että meni itse edellä. Luistelemaan ei voinut mennä, kun jäällä oli lunta. Aikuisen piti mennä se auraamaan, laittaa luistimet jalkaan ja maila käteen. Ja kas, niin sait pelikavereita.

Kaikista ongelmista huolimatta joihin nuoret olivat sekaantuneet, löytyi vielä niitä nuoria, jotka lähtivät yhteiseen tekemiseen.

Nuoret nauttivat siitä, että heidän kanssaan puuhataan yhdessä, pelataan, retkeillään, matkustetaan jopa uusiin maihin. Näin toimittiin silloin, kun jatkoin lastenkodissa Vaasassa. Välillä oltiin yhtä suurta perhettä iloineen ja suruineen.

Ulkopuoliset monesti kyselevät sijoitettujen nuorten ongelmien perään. Huomasin vastaavani, että nuorten ongelmat ovat yhä vaikeampia ja vaikeampia.

Mutta, kun sitä hokee vuodesta toiseen, niin on pakko kysyä, miten vaikeita ne ongelmat sitten tulevaisuudessa ovatkaan, jos ne vuosi vuodelta vaikeutuvat?

Ongelmat vaikeutuvat ajan myötä, ne muuttavat muotoaan, niistä tulee erilaisia ja ne monimutkaistuvat.

Yksittäisen nuoren kohtaamat ongelmat ovat aina sidottuja paikkaan ja hetkeen. Joskus päällimmäisenä on ollut vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmat ja siitä seuraava heitteille jääminen.

Myöhemmin heitteille jääminen voikin seurata vanhempien kiireiden seurauksena, aikuisen oma elämä vaatii sitä maagista omaa aikaa. Salakavalasti lapsen läheltä häviää turvalliset ja johdonmukaiset aikuiset.

Kasvatussuhteessa on aina kyse vallasta. Yleensä turvalliset rajat perheessä ovat vanhempien yhdessä luomat.

Lapsi testaa päivittäin rajojen pysyvyyttä ja rikkoo muurin välittömästi jos löytää aukon. Pienissäkin asioissa vanhempien rajoihin liittyvien vastausten erot antavat lapselle vallan välineitä. Mikäli vanhemmat eivät valtaansa käytä, vallan voi ottaa jo aivan pieni lapsi.

Vallan saanut lapsi käyttää valtaansa sumeilematta, vastuusta välittämättä.

Pieni lapsi tai murrosikäinen nuori ei valtansa kukkuloilla ymmärrä vastuusta mitään. Siksi monet nuoret käyttäytyvät kuin aikuiset. Joillakin tämä lähtee lapasesta. Ryypäten ja rälläten tehdään mitä huvittaa ja nautitaan saadun vallan antimista – vapaudesta. Se mitä tästä kaikesta seuraa, ei heitä kiinnosta. Vastuu ei juurikaan paina.

Pienten lasten vanhemmissa lapsen kaappaama valta aiheuttaa epätoivoa. Lapsi saattaa kieltäytyä aivan tavallisista arkisista toimista. Ei en tee, ei en tule, ei en mene, ei en pue, ei en syö, ei en nuku.

Murrosiässä vallatun vallan seuraus on röyhkeys. Ketään ei kunnioiteta, ainoastaan oma etu on tärkeää – sen eteen ollaan valmiita tekemään mitä tahansa.

Kävellään vaikka hyvää tahtovien, turvallisten aikuisten yli.

HARRI MOISIO

Vaasalainen nuorisokodin johtaja