Puoluevaltuuston puheenjohtaja
Harri Moisio
Avauspuhe puoluekokouksessa 8.6.2013
 
 
Hyvät toverit
Kära kamrater och vänner
Dear comrades and friends
Hyvät ystävät

On aika arvioida mennyttä ja ennen kaikkea aika katsoa tulevaisuuteen. Kolmivuotinen puoluekokouskausi meni lentäen. Eduskuntavaalit, presidentinvaalit ja kunnallisvaalit veivät meitä vaaleista vaaleihin. Eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa menestys ei ollut odotusten mukaista. Silti Jyväskylässä valittu puoluejohto selvisi eduskuntaan ja puoluehallituksen kolmen kansanedustajan määrä nousi kuuteen. Oma äänimääräni – 4661 - ei riittänyt ja niin Vaasan vaalipiiri on edelleen ilman omaa kansanedustajaa. Monet muutkin puoluetoverit jäivät hyvistä äänimääristä huolimatta rannalle. Siltä osin taistelu jatkuu monella rintamalla, ensivuoden EU-vaaleissa ja eduskuntavaaleissa 2015.
 
Presidentinvaaleja täytyy pitää menestyksenä, vaikka puheenjohtaja Arhinmäestä ei presidenttiä tullutkaan. Tulos oli odotettua parempi ja saatu poliittinen näkyvyys sitäkin arvokkaampi. Selkeästi Vasemmiston esiintuomat näkemykset ja periaatteelliset linjaukset puhuttelivat. Erityisesti siellä missä meidän toimintamme on ollut vähäistä, saattoi havaita selkeää kannatuksen kasvua. Näin ainakin jos tarkastelee Vaasan vaalipiiriä. Erityisesti ruotsinkielisissä kunnissa Vasemmiston ja Arhinmäen kannatus jopa kolminkertaistui. Puhutaan pienistä äänimääristä, mutta signaali pitää ottaa vastaan. Kuten kuntapäivillä kuultu vertauskuvallinen viisaus: ”Yksittäinen lumihiutale on ehkä kaikkien haurainta mitä on, mutta millaisen mylläkän se saakaan aikaan kun se liittoutuu muiden lumihiutaleiden kanssa.”
 
Bästa kamrater
 
Vänstern har goda möjligheter att bättra på i den svenskspråkiga verksamheten. Det finns förutsättningar för detta.  I presidentvalet fick Arhinmäki röster i Vasa valdistrikt även i sådana kommuner där partiet har liten eller ingen verksamhet alls. Speciellt i kommuner med hög andel svenskspråkiga var understödet högre än vad det varit i nationella val på tiotals år. I vissa kommuner till och med (t.o.m) två- eller tredubblades röstetalet.
Röstetalen är visserligen proportionellt inte så stora, men, de är dock en indikation på att partiet skulle ha en roll att spela även i de svenskspråkiga kommunerna. Jag hoppas att den nya partiledningen kan ta som sin uppgift att analysera läget och se på de möjligheter som finns att vitalisera den svenskspråkiga verksamheten tillsammans med lokala aktiva.
 
(Ruotsinkielisessä toiminnassa vasemmistoliitolla on paljon mahdollisuuksia ja samalla paljon parannettavaa. Presidentin vaaleissa Vaasan vaalipiirissä Arhinmäen saama kannatus näkyi myönteisesti niissä kunnissa, joissa vasemmiston toiminta on vähäistä tai sitä ei ole lainkaan. Erityisesti puhtaasti ruotsinkielisissä kunnissa Arhinmäen saama kannatus oli selkeästi korkeampi kuin missään aiemmissa valtakunnan vaaleissa vuosikymmeniin. Joissakin kunnissa äänimäärä kaksin tai kolminkertaistui. Vaikka äänimäärät ovat suhteellisen pienet, pitää näistä pienistäkin merkeistä lukea, että vasemmistolla on tilausta ruotsinkielisillä alueilla. Uuden puoluejohdon tehtäväksi jää asian analysointi ja ruotsinkielisen toiminnan vireyttäminen yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa.)
 
 
Kunnallisvaaleissa menestys olisi voinut olla parempi, silti tappioiden keskeltä on löydettävissä monia kuntia joissa kannatuksemme kasvoi. Hyvä puolueorganisaatio osaa hyödyntää menestykset ja antaa vinkkejä muille alueille. Puoluekentän avoin ja toinen toistaan tukeva toiminta on avain uuteen nousuun ja menestykseen. Siinä tavoitetta tulevalle puoluejohdolle ja puolueen järjestötyön kehittämiselle 2020-luvulle.
 
Puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteinen päätös hallitukseen osallistumisesta on varmaan kauden tärkein päätös. Vaikka työskentely hallituksessa jakaa ajatuksia, on kuitenkin selvää, että asiat saattaisivat olla paljon huonommalla tolalla jos olisimme oppositiossa viisauksiamme jakelemassa.
 
Hyvät toverit
 
Minulla on ollut mahdollisuus olla kymmenisen vuotta maanomistaja.
Mökin ympärillä on vajaa hehtaari maata ja metsää. Metsää on puolisen hehtaaria kuten Nalle Puhin puolenhehtaarin metsässä. Siksi Nalle Puhin tarinat ja niiden tulkinnat pujahtavat aika ajoin mieleeni.
 
Punavihreän tulevaisuusasiakirjan valmistuminen ja sen ympärillä käyty ja käyvä keskustelu toi puhilaisuuden mieleeni.
 
Kaikkihan tuntevat Puhin, Ihaan, Pöllön, Tikrun, Nasun ja tietty Risto Reippaan. Hauskahan olisi roolittaa työryhmän jäsenet, mutta jätän sen avoimeksi ja muiden pohdittavaksi, kuka voisi olla kuka?
 
Tässä Pöllön kanssa oli jonkin verran kommunikaatio ongelmia. ”Monien tutkijoiden tavoin Pöllö oli vähän herkkänahkainen. Jos Puh olisi sanonut hänelle suoraan, että hänen pitäisi puhua selkeämmin, Pöllö olisi luultavasti suuttunut."
 
Joka tapauksessa: ”Jos joku ylipäätään tietää mitään, niin Pöllö tietää jotain tai minun nimeni ei ole Nalle Puh.”
 
Ja niin se puoluehallituskin ajatteli, kyllä Pöllöt tietävät. Niinpä puoluehallitus nimesi erilaisia Pöllöjä asiakirjaa valmistelemaan. Matkan varrella yksinkertaisia kysymyksiä ja pelkistettyjä totuuksia Puhin lailla esitti aina joku työryhmän pöllö tai puolenhehtaarin asukki, kuka missäkin roolissa.
 
Tavoitteeksi asetettiin vaatimattomasti ”paremman maailman visiointi” – tulevaisuuden hahmottaminen, vision luominen. Samalla ajatuksena oli vision istuttaminen tähän päivää, olemassa oleviin ilmiöihin – ilmiöihin ja ituihin jotka ovat todellisuutta jo tänään. Sen piti olla jotain muuta kuin periaateohjelma tai poliittinen tavoiteohjelma.
 
Ehkä toimeksianto oli pelkistetty ja samalla moniselitteinen. Moniselitteiseksi se myöskin tulkittiin.
 
Hiukan niin kuin Pöllön asunnon ovikyltit: ”Soitka mikäli tahdotte avattavan” ja ”koputka mikli ette taho avattavan.” – Kyltit oli asetettu harhaanjohtavasti ristikkäin – Nalle Puh ratkaisi asian sekä soittamalla että koputtamalla. Niin myös punavihreä työryhmäkin – soitettiin ja koputettiin ja nykyaikaa hyödynnettiin sähköpostiviestittelyllä ja seminaarein.
 
Nalle Puhin ongelma oli löytää Ihaan kadonnut häntä. Meidän tehtävä oli löytää Vasemmiston kadonneet visiot, tulevaisuuden tavoitteet ja haaveet samalla miettien mitä ituja jo nyt on näkösällä ja miten niiden avulla luodaan myöhemmin poliittista tavoitteistoa, jotta valoisa, oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja ennen kaikkea ekologisesti kestävä maailma olisi totta.
 
Välillä tuntuu, että Pöllön lailla meillä oli kommunikoinnin vaikeuksia.
”Monien suurten tutkijoiden tavoin Pöllön oli usein vaikea ilmaista viisauttaan ja tietämystään sellaisella kielellä, jonka tavallinen henkilö ymmärtää.”
 
Näin on saattanut käydä myös punavihreää asiakirjaa käsiteltäessä. Asiakirja on saanut osakseen kritiikkiä ja paljon puhetta ja monia kommentteja. Joskus ajatukset osuvat kohdalleen, joskus ammutaan ohi tai yli.
 
Joka tapauksessa asiakirjaluonnos on jo nyt tehnyt tehtävänsä – uutta keskustelukulttuuria on syntynyt eri puolella maata. Positiivista ja rakentavaa keskustelua on syntynyt ja selvästi tarvetta sen jatkamiseen on ilmennyt. Syytä olisi seuraavan puoluekokouskauden aikana toteuttaa vastaavanlainen prosessi puolueen periaateohjelman uudistamiseksi.
 
Keskustelun kiihkeys osoittaa, että kaikki haluavat olla oikeassa ja saada muut ajatustensa taakse. Itse taisin esitellä ainakin kaksi omaa punavihreää versiota, joista jotain on nykyisessä luonnoksessa ja paljon jäi omiin punavihreisiin aatoksiin. Näin varmaan kaikki työryhmän jäsenet toimivat. Joka tapauksessa Punavihreän työryhmän matka tulevaisuuteen kannatti tehdä.
 
Pitää uskaltaa kysyä – onko kukaan koskaan yksin oikeassa? Tuskin. On viisasta ajatella, että me yhdessä voimme olla riittävän oikeassa, jotta voimme olla muuttamassa maailmaa paremmaksi.
 
On hienoa, että tämän päivän Vasemmiston ei tarvitse olla aina oikeassa, ei ole painetta kertoa muille ehdottomia totuuksia, jotka kääntyvät poliittisiin ehdottomuuksiin. Asiakirjan kautta voimme haastaa muut poliittiset puolueet, kansanliikkeet, yksittäiset ajattelijat yhteistyöhön ja rakentamaan yhdessä parempaa maailmaa joka nykyisille ja tuleville lapsille on puhdas ja turvallinen, jos vielä sodat torjuisimme ja rauhan ihmiskunnalle osaisimme luoda.
 
Lastensuojelun pitkä kokemus on tuonut tullessaan tarpeen auttaa aina hädässä olevia. Lasten ja nuorten osalta se on ollut päivittäistä työtä. Mökkielämässä se on johtanut epäedullisissa paikoissa kasvavien puiden uudelleen istutuksiin. Olen saanut jo hiukan laajennettua puolenhehtaarin metsääni. Viisaat neuvovat istuttamaan puita – vaikka et itse niitä koskaan kukoistuksessa näekään, ovat ne jotain sellaista jonka voi jättää jälkipolville.
 
Jokainen uusi ajatus voi olla se puu, joka kasvaa kukoistukseensa vasta tuleville sukupolville, siksi toivon, että kaikille rakentavilla ajatuksille jaksettaisiin antaa tilaa eikä tallottaisi pieniä ituja ja versoja. Vasta tulevat sukupolvet voivat arvioida tämän päivän päättäjien ratkaisuja – toverit, yritetään olla kaukaa viisaita.