Tuli käytyä Vasemmistoliiton puoluehallituksen kokouksessa miettimässä viisaita. Tietenkin yhtenä pohdiskelun aiheena oli syvä itsetutkistelu - keitä me oikeen ollaan? Perinteinen työväenpuolue, joo - kansanpuolue, no sitäkin - sitten yksi nuorimmista kuiskutteli, että ihmisten puolue. Hiukan siinä hymähdeltiin kun telkkarissa tällainen puolue on jo perustettu - kaikkien puolueiden äidiksi.

Ihmisten mielistä kaikkinainen luokka-ajattelu on poissa, tuskin edes tiedetään mitä tuollaisilla luokitteluilla tarkoitetaan. Paasataan, että vastakkain asettelu on ohi ja kaikkihan me olemme työläisiä - herrasta narriin. On helpottavaa kuulua keskiluokkaan, johon liitetään suurin osa töissä käyvästä väestöstä. Se on sakkia, jolla on oma asunto ja auto, - kuka sitä nyt köyhiin haluaisi kuulua.

Se mitä itse kukin ajattelee omasta yhteiskunnallisesta asemastaan, on usein eri kuin yhteiskuntatieteilijät ajattelevat. Poliittiseen käyttäytymiseen vaikuttaa pääosin vain se mitä ihmiset itse asemastaan ajattelevat ja johtavat sen sitten äänestyskäyttäytymiseen. Perinteiset työväenpuolueet ovat köyhien puolella, harva haluaa samaistua köyhiin.

Arkinen elämä, sen ilot ja surut johtavat ratkaisuihin ja mielikuviin siitä mikä puolue kulloinkin puhuttelee parhaiten. Näin politiikasta näyttää tulevan pinnallista ja huutokauppaa käydään erilaisten tavoitteiden ja vaatimusten välillä. Kaikista puolueista tulee kaltaisiaan ja painotukset tuosta tai tästä tavoitteesta ovat ihmisten silmissä ja korvissa yhtä ja samaa - hyvätkin ehdotukset häviävät tuohon samaan suohon.

Sekasortoista tilaisuutta käytetään hyväksi ja suon silmästä kurotetaan parrasvaloihin ottamalla vastakohdat esiin - siinä on populismin voima. Vitseillä ja nokkelalla herjaamisella saa ihmisten huomion puolelleen. Kuuntelemalla ihmisten pahoja painajaisia ja viheliäisiä kokemuksia voi niitä toistamalla saada sympatiaa ja tukea. Näennäisesti ollaan kansan puolella ja voidaan toistaa tuttua lausetta: "Kyllä kansa tietää."

Ihmisten puolueen tv-versio on hyvä kuvaelma poliittisen pelin politiikasta. Ketä ärsyttää mikäkin pikkujuttu milloinkin ja sen pohjalta sitten väännetään yhteinen kanta joka ei tarkoita kenellekään yhtään mitään. Yhtä näennäistä on nostaa poliittisen keskustelun huipulle maahanmuuttajat, homot ja lesbot, kieliriidat. Niiden taustalla liikkuu paljon vaarallisemmat viritelmät - hyvinvointivaltio on vaarassa rapistua.

Ollakseen aito ihmistenpuolue sen pitää nähdä arkipolitiikan taakse ja aidosti puolustaa hyvinvointivaltion perusteita. Terveyspalveluiden ja koulutuksen eriarvoistuminen, turvallisen elämän perusteiden vaarantuminen on paljon suurempi uhka tulevaisuudelle kuin vaikka maahanmuuttajat konsanaan.

Mitä jos puhuttaisiin oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta jossa kullekin kansalaiselle turvataan riittävä toimeentulo ja muut hyvän elämän elementit kuten mielekäs työ- tai opiskelupaikka, viihtyisä asuminen, lapsille tasokas päivähoito ja koulupaikka, nopeat ja joustavat terveyspalvelut ja turvallinen vanhuus. Olisiko siinä teemat, joilla aito ihmisten puolue kansalaisia herättelee ajattelemaan tulevaisuutta?

Pohjalaisen kolumni