Eduskuntavaaleihin on aikaa juuri sen verran, että ehdokasasettelu hakee varmimpia halukkaita. Istuvat kansanedustajat toinen toisensa jälkeen kertovat kiinnostuksensa jatkopestille. Jokunen merkittävä ehdokas vielä piinaa kannattajiaan ja saattaa harkita jotain muuta tärkeää elämänsä tässä vaiheessa. Varma poistuja on mepiksi valittu Kumpula-Natri, joka on perustanut Miapetran tallin opastaakseen ja nostaakseen seuraajaa tilalleen. Ainakin pikkusisko ja joku muu nuorempi kandi taitaa tallista löytyä.

Erilaisten jo olevien ja tulevien ehdokkaiden kirjoitukset alkavat vähitellen nousta mielipidesivujen kärkeen. Mielipiteet ja ajattelu kirkastuu yllättäen aina vaalien alla, aivan kuin muu aika elettäisiin jossain turhuuksien pimennossa.

On tietenkin hyvä, että vaalien alla horroksesta herätään ja ajatuksia maailman parantamiseksi ryöppyää, epäkohdat hyppivät silmille ja järjestys palautuu omaan mieleen. Vain harvasta vastaheränneestä ajattelijasta ja poliittisesta vaikuttajasta tulee kansanedustaja ensiyrittämällä. Pitää olla tunnettavuutta kuten vaikka aikanaan Kurikan suksitaiteilijalla.

Edustajapaikan uusiminen ei sitten aina ihan vanhoilla meriiteillä onnistukaan, jotain pitäisi saada aikaan. Aikaansaannosten puute taitaa olla myös täältä valittujen oppositioedustajien haaste. Paasaaminen kun ei yksin riitä.

Oma urani näillä poluilla jäi melkein kansanedustajan rooliin ja ainakin itse muistan lämmöllä niitä 26 kaveria, jotka eivät viitsineet lähteä äänestämään, kun oli niin paska keli. Viimeisissä eduskuntavaaleissa sain ääniä 4601 – niistä nöyrä kiitos kaikille, tuo yksi oli toki oma ääni.

Suorassa henkilökohtaisessa äänestyksessä olin se viimeinen, joka olisi valittu, ja lähes kaikissa vaalijärjestelmän uudistuksissa kansanedustajan paikka olisi irronnut. Hallituksessa Vasemmistoliitto suostui sellaisiin uudistuksiin, että täällä toivottuja muutoksia järjestelmään ei tullut.

Kun mikään ei muuttunut vaalijärjestelmän perusteissa, johtaa se nyt siihen, että Vaasan vaalipiiri saattaa menettää yhden edustajapaikan.

Kävi noin tai ei, on kuitenkin suuri todennäköisyys, että Vasemmistoliitto ei nytkään paikkaa tule lunastamaan. Ei ainakaan yksin.

Vihreillä on sama tilanne, ellei vielä tylympi. Ehdokkaana oleva voi lähes täydellä varmuudella tietää tekevänsä töitä tyhjän tuloksen puolesta. Tietenkin se, että saa näkyvyyttä ja saa tuoda puolueen linjoja esille, on tärkeää – näinhän sitä kaikille ehdokkaille perustellaan.

Jättäytymällä pois tulevista vaaleista voin osaltani tasoittaa tietä Vasemmistoliiton ja vihreiden vaaliliitolle. Jo oman puolueen sisällä ehdokkuuteni olisi epämieluinen ja veisi vaalityön motiivia niiltä, jotka vakavissaan pyrkivät kohti valtakunnan politiikkaa.

Vihreiden halua vaaliliittoon varmasti nakertaa ajatus, että eivät halua omaa panostaan vaaliliittoon asettaa, koska se saattaisi johtaa valintaani. Näin olisi käynyt kaksissa edellisissä vaaleissa.

Vaaliliitolle on nyt tasavertainen perusta olemassa, kummallakaan ei ainakaan toistaiseksi ole sellaista ehdokasta listoilla, jolla ennakkoon olisi jonkinlainen etulyöntiasema. Yhteisillä äänillä on vaalipiiristä saatavissa yksi edustajan paikka joko Vasemmistoliitolle tai vihreille. Olisihan se nyt ainakin yksi tapa järisyttää näitä lakeuksia.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja