Tänään olin Vaasa-teamin kanssa Vaasan keskussairaalassa "töissä". Pääsin osastolle , joka oli kovasti mieleen - röntgenille. Samaisessa paikassa oli suorittamassa siviilipalvelusta vuosina 1974-75. Toki tämän kolmenkymmenen vuoden aikana oli tapahtunut melkoinen mullistus. monessakin mielessä. Paikalla oli vielä muuta työntekijä, joka oli myös silloin paikalla. He muistivat pojan!
Minusta ei ikinä olisi tullut ihmistyöntekijää ilman tätä kokemusta 19-vuotiaana nuorena. Röntgenin lääkärit, hoitajat, kanslistit, laitosapulaiset - kaikki he jättivät nuoreen mieheen lähtemättömän jäljen johon muistoissani mieluusti palaan. Toivon, että olin myös heille mieluisa tuttavuus.
Lääkäreiden kanssa rohkenin väittelyyn maailman synnystä - kumpi oli ensin materia vai henki? Ai, että muistan lämmöllä näitä sivarin ja tohreiden välisiä vänkäilyjä. Olin maailmanparantaja jo silloin? Hoitajien ja muiden "avustavien" ihmisten kanssa ajoittain annettiin ymmärtää sairaalan hierarkian todellisuus. Joskus tällä väellä kahvihuoneessa istuessamme lääkäri astuu tilaan, katselee ympärilleen ja itsekseen toteaa; "ai, ei täällä ollutkaan ihmisiä" - etsi ilmeisesti osastonhoitajaa tai jotain. Katsoimme toisiamme mietimme keitä olemme? En osannut loukkaantua silloin enkä nytkään, ilmaisu vain oli niin sairaalailmeinen.

Tekniikka röntgenissä on aivan toisella tasolla kuin  30-vuotta sitten. Kaikki on digitalisoitunut - kuvat ovat tarkempia, ihminen voidaan viipaloida pitkin ja poikin ja lääkärillä on erinomaiset välineet tehdä diagnooseja ja loistavia ammattilaisia ympärillä, jotka tekevät nykyään monesti myös osan lääkäreiden perinteisitä tehtävistä. Röntgenhoitajien ammattitaito on korkealla vaan palkkaus matalalla. Tämä viesti oli selkeä ja siihen ei ole kahta sanaa. Sosiaalipuolella meillä on sama ongelma. Ihmisten hoitoon, terveyteen ja hyvinvointiin suuntaavan ammattikunnan yhteiskunnallinen arvostus on todella heikkoa! Hoitotyön arvostusta on varmasti parannettava jos aiotaan selvitä nykyisestä ja tulevasta hoitajapulasta. Siinä sitä haastetta.
Tänään loistava nostalginen kokemus röntgenissä - kiitos teille kaikille jotta sain viedä aikaanne, eipä minusta tälläkertaa ollut teille juurikaan apua. Hyvää naistenpäivää teille kaikille - miehille muuten vaan hyvää jatkoa!