maanantai, 28. toukokuu 2012

Vetisiä ja muita murheita

Arvolan tilalla on yleensä tähän aikaan kaikki kevättyöt tehtynä. Nyt sinnikäs yrittäminenkään ei auta pientä maanviljelijää, kun taivas sylkee vettä. Arkipäivinä on joskus ollut aurinkoista - kun vapaat koittavat, taivaskin synkkenee. Helteetkin ovat ajautuneet itäiseen Suomeen. Tummat pilvet uhittelevat - pakko laittaa kuitenkin perunat maahan, satoi tai paistoi.

Märkä syksy ja kostea alkanut kevät näyttivät parhaat puolensa kun tulva peitti vanhan mansikkamaan. Onpahan tuokin nyt nähty. Savinen maa muovautuu aivan uuteen uskoon ja hienoksi saatu nurmikko on sieltä täältä auton renkaiden kyntämä. Vessapolulla saa krokseilla liukastella ja kissan mutaiset tassut sotkevat paikkoja. Aamutuimaan paras paikka märän kissan mielestä näyttää olevan vielä petaamaton sänky.

Tätä kirjoitettaessa sääsetä kertoo, että sää lämpenee, sitten voi tulla sateita ja yöllä saattaa jossain olla vielä hallaa. Äitimuori saatiin houkuteltua myös omalle mökilleen kissansa kanssa.

Kissaa vaan ei passaa päästää vapaalle koska Merikaarrossa kissat käyttäytyvät yleensä naapureita häiritsevästi. Niin tekee varmaan tämä kaupunkikissakin. Mökillä ja narunpäässä pihamaalla oleminen nukuttaa kaupunkikissaa kaikesta huolimatta.

Ollako mökillä vai jäädä kaupunkikotiin, siinä vasta muorilla pulma? Erilaiset hoidot, kuntoutukset ja muut hidastavat mökille lähtöä ja siellä viihtymistä. Kumpi on tehokkaampaa hoitoa: mönkiä maata vai maata kotona ja odotella hoitoja?

Toistaiseksi asiat järjestettiin niin, että maan mönkiminen voisi olla aito vaihtoehto. Tehtiin äidille myös kasvilava jotta porkkanoiden ja muiden vihannesten kasvattaminen voisi olla mahdollisimman mukavaa. No, nyt mökkielämä tuntui hyvältä, mutta huomenna voi ajatus tuoda jo kaupunkiin.

Jos tavallisilla pulliaisilla on vaikea viedä omia mökkiprojekteja ja suunnitelmia läpi, vielä hankalampaa se näyttää olevan isommilla toimijoilla. Ikea taisi mennä naapurikaupunkiin tai Uumajaan, vanha matkahuollon alue odottaa kauppakeskustaan, raviradan alue omia ratkaisujaan, joku stadion ja palloiluhalli odottaa viisasta toteuttajaansa, ja murheellinen hevosurheilukeskus taitaa jäädä loppujen lopuksi toteutumatta.

Joku voisi sanoa, että hevosmiesten kanssa ei pidä ryhtyä millekään, mutta nyt kyllä pitää sanoa, että ei pitäisi ryhtyä yhteishankkeisiin Mustasaaren kuntapäättäjien kanssa. Surullista virkamiesten nokittelua on saatu lukea lehdistä. Kuka syyttelee ketäkin? Kaiken takana on kuitenkin hirmuinen kateus jossa kuntarajojen molemmin puolin lasketaan mitä kukin hankkeesta hyötyy.

Mustasaaressa lasketaan raviradan alueen asuntorakentamisesta saatavia miljoonia. Vaasassa harmitellaan mustasaarelaisten vedätystä ja suunnitellun uuden raviradan rakennuspaikan muuttamista - alkuperäisen raviradan piti tulla paikalle jonne nyt suunnitellaan asuinalueen rakentamista. Alun perin piti rakentaa vain uusi ravirata - asuinalueen suunnittelu jäisi naapureiden tuleviin hankkeisiin.

Nyt ne onnistuneesti sotkettiin yhteen ja niinpä alueen rakentumisen kustannukset nousivat moninkertaisiksi.

Jos tästä vetisestä kelistä selvitään ja äitimuori kissoineen kyettäisiin motivoimaan mökkielämään, niin tuosta hevostelusta emme taida kuitenkaan selvitä?

 

Kommentit

Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Ladataan...