Pohjalainen

EI SILLÄ, että vastustaisin Vaasa - Seinäjoki radan sähköistämistä sinällään, mutta paljon kysymysmerkkejä hankkeen ympärille on silti kasvanut. Vaasan kaupunki pääosin ja Mustasaari roposillaan on luvannut rahoittaa radan sähköistämisen, kunhan valtio sitten aikanaan maksaa velan kunnille takaisin. Näin miljoonat on kerätty ja sähkötyöt voivat alkaa.

ALKUVUODEN valtuustoseminaarissa ensin ärähti Wärtsilä paikallisen johtajansa suulla. Radan sähköistäminen on ihan ok, mutta Wärtsilä sijaitsee sähköradan väärällä puolella. Radan ylle asennettavat sähköpiuhat estävä Wärtsilän korkeiden moottoreiden kulkemisen.

Tarvitaan erikoisjärjestelyjä, joilla kulkureitille pitää joko rakentaa - taas miljoonia maksava silta, tai ehkä edullisempia ratkaisuja joilla piuhoja voidaan nostella ja siirrellä. Kustannuksia kumminkin. Valtakunnallinen erikoiskuljetusten reitti on siinä vaarassa.

VÄHITELLEN myös muut paikalliset yritykset heräävät kysymään omien kulkuyhteyksiensä perään - kuka mitäkin kuljettaa pois tai tuo sisään. Rata piuhoineen on Vaasan ja Seinäjoen välillä siellä täällä katkaisemassa nykyisiä kulkureittejä. Ongelmakohtia on Vaasan alueella useampia.

Samalla kun kehittyvä Runsorin teollisuusalue on radan väärällä puolella, oma kysymyksensä on lentoliikenteen ja sähköpiuhojen yhteensovittaminen. Runsorin teollisuusalue ja muut alueen suunnitelmat edellyttävät lisäksi radan sivuhaaraa ja lastauslaituria - onko se sähköistetty pätkä vai ajeleeko siellä dieselveturi?

NÄILLÄ NÄKYMIN dieselvetureita sähköstä huolimatta nähdään ainakin Vaasassa, ellei asian eteen mitään tehdä. Reitti satamaan jää ilman sähköä. Vaasan keskustassa vekslaisi dieseljuna hakien ja vieden tavaraa satamaan ja satamasta sähköradalle. Jos ja kun rahtiliikenne satamassa vilkastuu taitaa Pitkäkatu ja Konepajankatu olla pitkiäkin aikoja poikki. Riittääkö nykyinen ratapiha ja lastauslaituri tavaralle ja kulkupelien vaihdolle, jottei normaali kaupunkiliikenne keskustassa enempää sotkeutuisi?

MAAKUNTA herää sähkörataan myös vähitellen. Pohjalaisessa 3.6. uutisoitiin Isonkyrön pohdintoja ja sähköistämisen tuomia ongelmia. Maantieliikenne pitää saada nykyistä turvallisemmaksi rakentamalla eritasoristeyksiä, he tuumivat. Vartioituja tai vartioimattomia tasoristeyksiä radalla taitaa olla eniten koko maassa - yli seitsemänkymmentä tällä pätkällä. Joka tapauksessa aivan liikaa. Eritasoristeyksien rakentaminen maksaa taas miljoonia.

ISOKYRÖ ilmoittaa, että heilläkin on tarve yli nelimetrisiin maantiekuljetuksiin. Rata kun halkoo lakeuksia niin tällaisia tarpeita saattaa olla muillakin kunnilla ja alueella toimivilla yrityksillä.

Mahtaa olla melkoinen tieverkostojen uusiminen edessä, jos aiotaan sähköradasta joitain hyötyä saada. Valtio on pesemässä kätensä näistä radan sähköistämisen seurauksista: kunhan huitaistaan sähköt ja se on siinä.

TASORISTEYKSIEN säilyminen varmistaa sen, että juna ei voi juuri nopeammin ajaa kuin nytkään - turvallisuussyistä. Vasta risteyskohtien ylittäminen tai alittaminen nopeuttaa junan kulkua. Joskus edellisten vaalien alla tuli sähkörata-asiaa pohdittua: "Sähköjuna tarkoittaa myös sitä, että se pyyhältää Laihian, Tervajoen, Isonkyrön, Ylistaron asemien ohi."

JOKAINEN asemanseutu haluaisi varmaan olla edelleen pysäkkinä ja tavaran lastauspaikkana. Alueiden asukkaat tietenkin haluavat päästä omalta asemaltaan junaan. Jos näin on, ei tuo tunnin junamatka tuosta sähköllä yhtään nopeudu.

AINUT tulevaisuuden hyöty alueen kehitykselle ja ihmisten liikkumisen helpottamiseksi olisi tiheästi liikennöivä paikallisjuna, jolla voisi olla merkitystä kaupunki- ja maaseututaajamien liikenneratkaisuihin tulevaisuudessa.