Vaalianalyytikot ovat kovasti liikkeellä ja tekevät kuka milläkin menetelmällä arviota tulevista vaaleista. Eilisen valtuuston kokouksen mainingeissa sain kaksi ennustetta, jotka molemmat povasivat läpimenoa. En tiedä oliko katsottu sammakoista vai muista kevään merkeistä, luettu korteista vai kristallipallosta kaivettu? Tässä nyt ei tietenkään "ennustajaeukot" paljon paina - ainoastaan annetut äänet lasketaan.

Kunnioitettava demari Niilo Hamari myös lähestyi omalla vaalianalyysillään - se jättäisi Vasemmistoliiton noin 500 äänen päähän kansanedustajapaikasta - tällaiseen tulokseen on varautuminen kaikesta hyvästä vaalityöstä huolimatta. Tämä kaikille ehdokkaillemme tiedoksi, ettei kukaan kovin korkealta putoaisi jos rannalle jäämme.

Osaltaan tämä olisi melkoinen takaisku koko Vasemmistoliiton toiminnalle ja ehdotan paikka todelliseen uudelleen arvioon, itsekritiikkiin. Seuraaviin vaaleihin ei sitten jää aikaa kovinkaan pitkään, kunnallisvaalit ovat edessä ja paikallinen vasemmistoliittolainen vaikuttaminen on ainut mahdollisuus nostaa ylipäänsä meidän poliittista arvoa ja ainut keino raivata riittävän suuri vaikutusalue, jolla sitten vielä seuraavissa eduskuntavaaleissa olisi selkeä mahdollisuus paikka viimeistään saada.

Näin se usko mahdollisuuksiin välillä hiipuu - osaltaan siihen tietty vaikuttaa asioiden vaikea ennustettavuus, koska vain annetut äänet lasketaan ja toisaalta pettymys omaan rajallisuuteen - kaikkeen kun ei ehdi, jaksa eikä kykene puuttumaan. Yleensä vaalien alla myös keskinäinen kilpailu saattaa saada ikäviä piirteitä, kuulee tehneensä jotain sellaista mitä ei itse tiedä tehneensä - kai se kuuluu osaltaa tähän ehdokkaan arkeen kun liikkeellä on 17 varmaa ja halukasta ehdokasta, jokainen haluaa olla se ykkönen. Tällä ajattelulla me voidaan se paikka saavuttaa, mutta mieluusti niin, ettei syyttä suotta survota toveria suohon. Koitetaan kestää paine - tässä pitää kohdata vielä vaalien jälkeenkin!?